Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Tarinoita Jaakko Ojalansuvusta

 

KetolanPaksun sukuseura ry

Tarinoita Jaakko Ojalan suvusta

Toimittanut Seija Salmela

 

 

©copyright Ketolan Paksun sukuseura ry  (Mentions obligatoires)

 

Lukijalle

Tänäpäivänä on hyvin monelle aikalaisellemme herännyt kysymys, missä ovat”juureni”. Missä olen syntynyt, kasvanut ja millaisia olivat esivanhempani?  Juuriemme tunteminen antaa meille varmuuttaomasta itsestämme ja taustoistamme, jotka kuvastuvat meissä, kun peilaamme itseämmenykyaikaan. Varmaan jokaisesta suvun jäsenestä löytyy jonkinlaisia piirteitä,jotka liittyvät suvun ominaisuuksiin.

Kiinnostusmenneitten sukupolvien rikkaaseen ja nykypäivään verrattuna erilaiseen perinteeseenon herättänyt kiinnostuksen sukututkimusta kohtaan. Neljäs käsky kehottaa: ”Kunnioitaisääsi ja äitiäsi, jotta menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.” Tämä johtoajatuson meillä hyvin monella mielessä, kun ajattelemme esivanhempiamme ja heidänelämäntyötään.

Muttakuinka voimme osoittaa heille kunnioitusta, jos emme tunne sukummemenneisyyttä? Ketolan Paksun sukuseura on tahtonut omalta osaltaan olla jakamassatietoa näiden tarinoiden muodossa. Kirjan sivuja selatessa voi lukija tehdämonia mielikuvitusmatkoja menneisiin aikoihin, jotka varsinkin varttuneemmassaiässä olevalle herkästi nousevat mieleen. Yksi lausekin voi aiheuttaa mielikuvienkirjon tai sitten yksi kuva voi vastaavasti avata ikkunan siihentodellisuuteen, joka ennen meitä on ollut.

Mesukuseuralaiset olemme tahtoneet antaa sysäyksen, joka panisi lukijanmiettimään, mikä oli suvun aatemaailma, historiallinen tai uskonnollinen, jamillä tavalla tämä aatemaailma on vaikuttanut suvun elämään meidän päiviimmesaakka. Aika ja arvot muuttuvat tässä ajassa ja myös Ojalan suvussa kehitysmenee eteenpäin. Jokaisen sukupolven kokemukset ovat erilaisia.

KetolanPaksun sukuseuran hallituksen jäsenet ovat kirjoittaneet oman sukuhaaransaesivanhemmista muistelmia ja perinnetietoja kirjan muotoon. Olemme tahtoneetsaada joitakin tapahtumia jälkipolvien tietoon, mitä Ojalan kylässä aikoinaantapahtui ja miten lapset menivät naimisiin, lähtivät pois kotoa uusillepaikkakunnille ja miten heidän elämänsä sitten muotoutui.

Seinäjoella heinäkuussa 2005

Risto Ojala

sukuseuran puheenjohtaja

1

Jaakko Erkinpoika Olli /Ojala, "Ketolan Paksu"

s. 8.6.1833, k. 17.6.1908

Talollinen Lappajärven Kauhajärvellä

1. puoliso: Susanna Liisa Heikintytär Ojala

s. 24.1.1836, k. 18.5.1868

2. puoliso: Anna Erkintytär Ojala

s. 7.12.1850, k. 6.5.1938

Jaakko Olli muutti Lappajärven Tarvolasta vävyksiKauhajärven Ojalaan, Alasen taloon vuonna 1852 19-vuotiaana. Hän otti nimekseenOjala talon nimen mukaan niin kuin siihen aikaan oli tapana.

Jaakko syntyi Lappajärven Tarvolassa Ollin talossa.Jaakolla oli kolme veljeä ja hän oli veljeksistä nuorin. Rovasti Fellmaninesimerkkiä noudattaen poikien isä Erkki Jaakonpoika Olli oli siirtynytsuoviljelykseen. Jaakon äiti oli Maria Matintytär Nyyssölä. Talo oli vauras,pitäjän rikkaimpia. Ruista kylvettiin toistakymmentä tynnyrinalaa. Vaikka talooli suuri, sitä ei kuitenkaan jaettu. Veljesten kesken sovittiin vanhaa tapaanoudattaen, että vanhin poika jää asumaan kotitaloa ja nuoremmat etsivätitselleen vävyn paikat. Niin Jaakkokin joutui katselemaan itselleen morsianta

ja siinä sivussa muutakin, jos sattuisi onnistamaan. Koskahän oli kiinnostunut kytöviljelyksestä, hän otti myös sen asian huomioon vävynpaikkaa etsiskellessään.

Jaakon "riijuureissuista" on säilynyt tarina,jossa kerrotaan, miten hän päätyi isännäksi Kauhajärvelle. Jaakon korviin olikantautunut tieto, että Kauhajärvellä on talo, joka omistaa suuren alueentasaista nevaa ja johon odotellaan vävyä. Asia alkoi kiinnostaa vielä enemmän,kun Jaakko sai tietää, että talon tytär oli hänen rippikoulutovereitaan.Rippikoulun jälkeen oli silloin tällöin kirkonmäellä tavattukin.

Lappajärven kirkolla eleli Melperi-niminen henkilö, jotayleisesti käytettiin puhemiehenä. Melperillä oli hyvät puhelahjat ja hän olisaattanut yhteen jo kolmekymmentä paria. Eivätkä ne olleet mitään sattumaparejavaan hyvin yhteen sopivia ja vaurastuvia. Niinpä Jaakko pyysi Melperin mukaansa ja he lähtivät kohti Kauhajärveä.Matkalla Melperi vakuutti järjestävänsä Jaakon vävyksi sinne Kauhajärvelle. KunJaakko vielä vähän epäröi, Melperi vakuutti: " Sinua siellä tarvitaan.Siellä on niin suuret heinänevat, että sinun kaltaistasi asumamiestä sielläjuuri kaivataan. Ja ennen kaikkea se tyttö…" Matka Kauhajärvelle olisiihen aikaan hyvin hankala, sillä tienä oli paikoitellen vain pitkospuita.Aholasta lähtiessä pidettiin kengät käsivarrella ja housunlahkeet polviinkäärittynä, jotta niin kengät että housutkin säilyivät puhtaina nevojen ylikuljettaessa.

Oli kaunis kesäinen sydänyö, kun tultiin perille OjalanAlaseen. Kolkutettiin tyttöjen lutin oveen, jolloin ovea tuli avaamaanpiikatyttö. Talon tytär ei ollut kotona vaan oli toisessa talossa tapaamassaKuortaneelta tullutta poikaa. Jaakko aikoi jo luopua koko hankkeesta, muttaMelperi vastusti: " Ei sitä niin vain lähdetä. Kun kerran on tänne astitultu, niin on koetettava kaikki konstit, sillä tuonnempana voi olla jo liianmyöhäistä. Näkisitpä ne heinänevat! Jos sinä kerran tykkäät tytöstä, niin kylläminä sen kuurtanelaispojalta pois otan." Kun Jaakko suostui vieläyrittämään, Melperi sanoi piikatytölle: " Käy hakemassa talon tytärkotiin. Sano, että äiti on tullut kovin kipeäksi, on tultava kotiin heti."Tyttö lähti asiaa toimittamaan ja palasi pian talon tyttären Sanna-Liisankanssa. Melperi kävi suoraan asiaan: "Minä toin sinulle sellaisen miehen,että pian on Kumpusuo kytönä ja teillä koko Ojalan numero, kun vaan otatJaakon. Ei tarvitte lähteä kerjuulle niin kuin kuurtanelaisten." KunSanna-Liisa jo ennestään jonkin verran tunsi kosiomiestä, hän antoi miehilleyösijan, joten asia näytti kehittyvän suotuisasti. Tyytyväisinä miehetpalasivat seuraavana päivänä

takaisin.

Jaakko tuli sitten uudelleen käymään Alaseen, mutta tytönluona oli taas sama kuortanelainen ja Jaakko joutui palaamaan tyhjin toimintakaisin. Kun Melperi kyseli matkan tulosta, Jaakko kertoi allapäintilanteesta. Mutta Melperi ei antanut periksi vaan neuvoi: " Lähde nytheti takaisin ja tee töitä talossa kaksi viikkoa, onhan nyt juuri leikkuuaika.Tee työtä kahden edestä, siihen sinä kyllä pystyt. Pidä tyttö aina vierelläsi,niin kyllä se kuortanelainen pian unohtuu. " Jaakko teki neuvon mukaan,vaikka se tunkeilemiselta aluksi tuntuikin. Niin siinä lopulta kuitenkin kävi,että Jaakosta ja Sanna-Liisasta tuli pari kuten puhemies oli ennustanut.

Jaakon tullessa vävyksi Ojalaan talossa oli vain pienetpeltotilkut talon ympärillä, ehkä vain muutamia tynnyrinaloja. Jaakko sai siisavioliiton kautta talon omistukseensa ja osti ilmeisesti perintörahoillaantoisen samankokoisen talon. Jaakko aloitti myös tarmokkaan uudisraivauksen jaraivasi taloon uutta peltoa peräti 115 hehtaaria. Peltojen kasvukuntoaparannettiin mudanajolla, karjanlannalla ja huolellisella muokkauksella.Kauhajärven erämaakylään kehittyi vähitellen Lappajärven pitäjän suurinmaatila, jonka peltoja kynnettiin kuudella hevosella ja jonka navetassa olikolmekymmentä lypsävää lehmää. Talon oman väen lisäksi käytettiin runsaastivierasta työvoimaa. Talolla oli mm. kaksi torpparia, jotka joko taksvärkkinätai palkkaa vastaan osallistuivat uusien peltojen raivaukseen. Kevätkesälläpoltettiin tervahautoja tarve- ja verorahojen saamiseksi. Isännän

edistyksellisyyttä kuvaa se, että hän hankki vuonna 1884pitäjän ensimmäisen rauta-auran taloonsa.

Liikanimensä "Ketolan Paksu" Jaakko saivantterasta olemuksestaan. Hänen ruumiinrakenteensa oli tanakka. Perimätiedonmukaan hänen kaulansa oli niin tukeva, että hän ei kyljellä maatessa tarvinnutpäänalustaa, pää pysyi koholla muutenkin. Paksu oli kuulu voimistaan ja hänelläväitettiin olleen kahden miehen voimat. Perimätiedon mukaan Paksu oli kerrantuomassa tervakuormaa tervahaudalta, kun kärrynpyörät painuivat niin syvälleliejuun, ettei hevonen jaksanut vetää kuormaa rapakon yli. Paksun kerrotaankantaneen tynnyrin kerrallaan huonon tienkohdan yli, hevonen veti tyhjät kärrytliejusta, isäntä kuormasi tervan uudelleen ja matka jatkui. Hevoskuormaanmahtui ilmeisesti 3-4 tervatynnyriä.

Kauhajärven kyläkirkko eli silloinen rukoushuone valmistuivuonna 1871. Ketolan Paksu oli innokkaasti mukana kirkon rakentamisessa.Kerrotaan, että kirkon saarnastuolin rakentaminen oli hänen vastuullaan,joidenkin mielestä saarnastuoli on jopa hänen itsensä rakentama. Paksuntiedetään olleen taitava puuseppä. Kirkon rakentamisintoa kuvaa sekin, että Paksuyöpyi usein Kiilusessa, jotta ehti aikaisemmin rakennustyömaalle.

Jaakko Ojala oli yksi niistä kuudesta isännästä, jotkaalkoivat puuhata Kauhajärvelle kansakoulua. Isäntien anomuksesta saatiinvaltiovallalta lupa koulun perustamiseen ja apua opettajan palkkojen maksuun.Koulu aloitti toimintansa vuonna 1872 Alasen ylistuvassa. Ensimmäisenäopettajana toimi opettaja Kolanen, joka oli kyläläisten toimesta ja varoinkoulutettu Jyväskylässä opettajaksi. Oppilaita oli ensimmäisenä vuonnakaikkiaan 33, joista kyläläisiä oli 24, kaksi oli lapualaisia ja loput muualta,mm. Kauhavalta, jossa ei vielä ollut omaa kansakoulua. Kauhajärvenkoulurakennus valmistui vuonna 1877 kirkon lähelle samojen puuhamiestentoimesta. Koulukassan kartuttamiseen osallistuivat niin torpparit kuinitsellisetkin talollisten ohella.

Ketolan Paksun talossa pyhitettiin sunnuntai isännän itselukiessa Lutherin postillasta päivän saarnan, jota kaikkien talossa olevien olitultava kuulemaan. Pyhätyö ei ollut sallittua, eivät edes lasten marjamatkat.Paksun ensimmäinen elämänohje kuuluikin: " Älä koskaan tee pyhänä töitä,sillä ei ole ikinä siunausta." Kun Kustaa-poika kerran eräänä pyhäiltanavaljasti hevosta lähteäkseen yöksi lähelle paikkaa, jossa piti maanantainatehdä tienparannusta, isä tuli paikalle ja sanoi: " Riisu hevonen ja lähdeaamulla neljän aikaan niin ehdit hyvin." Poika totteli, sillä vastaan eiollut sanomista. Kerran eräs naapuri pyysi sunnuntaina apua kylvötöihin, muttaPaksu ei antanut väkensä lähteä. Sen sijaan hän lähetti maanantai-aamuna hyvinvarhain miehiä siementen kanssa naapurin pellolle ja näin tuli apua enemmänkuin oli osattu odottaakaan.

Pyhäpäivän viettoa koski toinenkin Paksun jollekinpojalleen antama neuvo: "Jos milloin matkalla saavuttaa pyhä, niin ajakirkon luo hevosta ruokkimaan ja mee itte kirkkoon, sitä et ikinä karu."Tästä ohjeesta ainakin Kustaa-poika otti vaarin, sillä hänen jäämistöstäänlöytyi luettelo niistä kirkoista, joissa hän oli käynyt. Kirkkoja oliluettelossa useita kymmeniä.

Vävyksi tullessaan Jaakko oli vielä maailmanmies.Parikymppisenä hän oli kyllä jo yrittänyt tehdä parannusta. Hän oli tutustunutensin herännäisyyteen ja sitten raamatulliseen suuntaukseen, mutta kokenutparannuksen teossa tulevansa vain huonommaksi. Pelastus yksin armosta kirkastuiJaakolle Lutherin Kirkkopostillasta, jonka hän osti pulavuosina eli n.1867-68.Hänen uskonsa vahvistui, kun Lappajärvelle tuli vuonna 1870 apupapiksi pastoriJohannes Bäck, jonka merkitys evankelisen liikkeen historiassa tunnetaan. Bäck olipuhujana Kauhajärven ensimmäisillä evankeliumijuhlilla vuonna 1884, jotkapidettiin Jaakon aloitteesta. Jaakko Ojala oli Kauhajärven evankelisen liikkeenjohtohahmo.

Ketolan Paksu piti pyhäkoulua useita vuosikymmeniä,kuitenkaan tarkkaa ajankohtaa pyhäkoulun pidon aloittamiselle ei ole tiedossa.Vuonna 1852 kirkkoherra Fellman oli perustanut kaikkiaan 14 pyhäkouluaLappajärven seurakunnan alueelle. Paksu piti pyhäkoulua suurella hartaudella jasydämensä pakotuksesta ja samaan tapaan kuin sitä siihen aikaan pidettiin elilukukouluna. Koulu kesti välitunteineen ainakin kaksi tuntia ja pienten lastenmielestä se tuntui tietysti raskaalta. Paksun omat pojat muistivat nuo tunnitkovin pitkinä, mutta ilmeisesti ne olivat tarpeellisia julkisesti rehottavien paheidenja yleisen jumalattomuuden keskellä.

Paksu ei huonoa menoa hyväksynyt ja toi sen selvästi julkiniin pyhäkoulussa kuin seurapuheissakin. Tarpeen tullen hän oli valmiskäyttämään voimakeinojakin kylän kurissa pitämiseksi. Vahva usko ja valtavatvoimat saivat aikaan sen, että Paksua sekä suuresti kunnioitettiin ettäpelättiin. Kun nuorisoa kokoontui jonnekin luuvaan salaa tanssimaan, heillä olierikseen vahdinpitäjä, jonka oli seurattava erikoisesti Ketolan Paksunliikkeitä. Jos Paksu näyttäytyi jossakin lähellä, vartija riensi kiireestiilmoittamaan asiasta. Tanssi päättyi ja oltiin aivan hiljaa. Isännän vakavuusoli mustalaistenkin tiedossa ja he varoittelivat jälkikasvuaan kiroilemastaAlasessa: "Jos Paksun talossa kiroatte, saamme oitis lähteä maantielle."

Kerran Paksu oli uhannut kannella nimismiehelle eräästäkyläkunnan mieliharmista, juopporentusta ja tappelijasta. Tämä meniasianomaisen korviin ja hän päätti ottaa Paksulta kertaheitolla luulot pois.Mies tuli sitten eräänä päivänä juovuspäissään ja ajoi hurjasti suoraan talonrappusia ylös. Paljastettu puukko kourassaan hän tuli tupaan, missä Paksu olitäysin aseettomana. Seurasi monivaiheinen ottelu, jonka aluksi Paksu tarttuirauhanhäiritsijää kiinni ranteista niin, että tältä putosi puukko hetilattialle. Sitten painittiin ja Paksu pääsi lopulta päälle. Kohta räyhääjä olikuitenkin taas pystyssä, mutta kaatui takanperään, jossa loimusi komeakantovalkea ja miehen vaatteet syttyivät tuleen. Paksu nosti "häjyn"ylös, kantoi ovensuunurkkaan ja sammutti palavat vaatteet painamalla miehennurkassa olevaan parkkitiinuun, kantoi sitten portaille ja viskasi lumihankeen:"Jokos parkkiinnuit vai annetaanko lisää?" Samainen mies istuimyöhemmin linnassa 12 vuotta murhatuomiota. Uhkauksistaan huolimatta hän eikuitenkaan enää tullut Paksua tervehtimään.

Ketolan Paksun elämänohjeena oli kolme seikkaa, joita hänjatkuvasti teroitti niin itselleen kuin toisillekin. Ensimmäistä, pyhätöitäkoskevaa ohjetta käsiteltiin jo aikaisemmin. Toinen ohje oli: "Muista käydäkirkossa." Kauhajärveltä oli Lappajärven pitäjän kirkolle pitkä javaikeakulkuinen matka, josta suuri osa oli kuljettava soiden yli pitkospuitapitkin. Kun Kauhajärvelle rakennettiin oma kirkko vuonna 1871, eivätLappajärven papit käyneet siellä saarnaamassa kuin 2-4 kertaa vuodessa. Muttajos vain oli mahdollisuus mennä kirkkoon, Paksu ei sallinut yhtääntinkimistä.  Kun omassa kylässä olihartaustilaisuus, olipa arki tai pyhä, kehotettiin Alasen palvelusväkeämenemään mukaan. Alasessa oli neljä renkiä ja neljä piikaa, heille eiarkenakaan tullut Jumalan sanan kuulossa olosta työrästiä. Kun palvelusväkijoskus pyysi lauantai-iltapäivänä lupaa mennä kylään naapuripitäjään, seurasilupaa aina muistutus: "Teidän on pyhänä oltava kirkossa."  Oltiinpa kirkossa tai ei, pyhäpäivänohjelmaan kuului aina Lutherin postillan lukeminen eikä niistä tilaisuuksista saanutkoskaan kotona oleva jäädä pois.

Kolmas ohje oli: " Älä koskaan pidä huonoahevosta."  Huonolla hevosellaajaminen oli Paksun mielestä kannattamatonta. Pyhänä työtä ei tehty, muttasitten kun työn aika oli, sitä tehtiin lujasti ja hevostenkin piti ollakunnossa. Vaikka pyhät pidettiin ja väen annettiin arkenakin olla mukanahartaustilaisuuksissa, talon työt ehdittiin silti hoitaa hyvin.

Voisi luulla, että Paksun kaltainen"turpeenpuskija" olisi ollut yhtä äveriäs kuin ahkerakin. JaakkoOjalan isännöidessä vallitsi kuitenkin kovin köyhät ajat ja kerjäläisiäkinliikkui laumoittain. Paksun talosta ei kenenkään tarvinnut lähteä yhtä köyhänäkuin sinne oli tullut, aina riitti annettavaa. Harvinainen lienee ollutsellainen yö, ettei Alasessa olisi ollut yövieraita, noita edellä mainittuja vaeltajia.Paksun vahva usko kantoi tällaistakin hedelmää.

Jaakko Ojala oli kaksi kertaa naimisissa. Hänen ensimmäinenvaimonsa oli Sanna-Liisa Heikintytär Ojala, joka kuoli jo 32-vuotiaana.Sanna-Liisan isä oli Heikki Abrahaminpoika Ojala  

ja äiti Susanna Kustaantytär Skrabb Alajärveltä. Avioliitostasyntyi kaikkiaan viisi lasta, joista neljä varttui aikuiseksi. Jaakon toinenvaimo oli Anna Erkintytär Ojala, jonka isä oli Erkki Juhonpoika SippolaKuortaneelta ("Kuurtaneen Erkki") ja äiti Maria Jaakontytär Ojala.Paksu osti selvitystilaan joutuneen Kuurtaneen Erkin talon ja pyysi nuortaAnnaa tulemaan talon mukana puolisokseen. Avioliitosta syntyi yhdeksän lasta,joista neljä kuoli aivan lapsena.

Jaakko Ojala eli Ketolan Paksu kuoli 17. kesäkuuta 1908.Hautajaiset pidettiin Alasessa. Siihen aikaan ruumiit pidettiin hautajaisiinsaakka talon riihessä. Hautajaisaamuna, ennen kuin vainajaa lähdettiinkuljettamaan kirkkomaalle, pidettiin surutalossa veisaajaiset. Vainajan arkkukannettiin talvella tupaan, mutta kesällä niin kuin tässä tapauksessaveisaajaiset pidettiin ulkona. Kylässä oli aina vakituisia "eeltälaulajia",jotka vastasivat virsilaulun johtamisesta. Paljon väkeä oli tullut saattamaanvainajaa hänen viimeisellä matkallaan. Isännän maineesta johtuen haluttiinhautaanviennistä tehdä mahdollisimman vaikuttava tapahtuma. Ja vaikka olikesäaika, kaksi hevosta valjastettiin pitkän reen eteen vetämään Alasen isäntääsulassa maassa kirkkomaalle haudan lepoon.

Näin päättyi eräs merkittävä elämäntarina. Ketolan Paksuoli mies, joka tahtoi työllään ja esimerkillään rakentaa maataan. Hänenvoimanlähteenään oli usko Jumalaan, jolta kaikki hyvä tulee.

"Me kynnimme mielin palavin,

me kätkimme uskomme vakoihin.

Ei meidän silmämme orasta nää,

mutt' kynnetyt vainiot jäljelle jää."

Risto Ojala

2

 

Sanna-Maria JaakontytärOjala

 

s. 20.8.1854, k. 11.6.1937

 

Puoliso: Taneli Hirsimäki

 

s. 28.1.1851, k.10.5.1910

 

Sanna-Maria syntyi Jaakko ja Sanna-Liisa Ojalanensimmäisenä lapsena maalaistalossa kauniin Kauhajärven rannalla. Perheeseensyntyi 13 avioliittovuoden aikana kaikkiaan viisi lasta. Perheen vanhimpanatyttärenä Sanna-Maria joutui hoitamaan nuorempia lapsia kuten silloin olitapana. Kun Sanna-Maria oli vasta 14-vuotias, perheen äiti Sanna-Liisa kuoli32-vuotiaana. Nuorin lapsista oli silloin vain vuoden ikäinen. Sanna-Marian oliäidin kuoleman jälkeen otettava vastuu tästä pienestä veljestään samoin kuinmuistakin nuoremmista sisaruksistaan.

 

Kauan ei niin suuri talo tullut toimeen ilman emäntää.Jaakko-isäntä osti maita aina tilaisuuden tullen. Kun sitten naapurissa olitalo myytävänä, tuli talon orvosta tyttärestä Jaakolle uusi emäntä.  Äitipuoli Anna oli vain neljä vuottaSanna-Mariaa vanhempi.

 

Ei ole tiedossa, kuinka Sanna-Maria ja Taneli tutustuivattoisiinsa. Ehkä he tapasivat häissä, nehän olivat siihen aikaan nuortentapaamispaikkoja. Sanna-Mariasta tuli kuitenkin jo 18-vuotiaana puoliso jaemäntä isoisälleni. Nuori vaimo tietenkin ikävöi kotiaan vieraassa paikassa.Onkin kerrottu, että kesällä muun väen ollessa pellolla töissä Sanna-Marialähti käymään kotonaan kävellen, kengät kädessä. Matkaa kertyy yhteen suuntaan25 km.

 

Ensimmäisen lapsen synnyttyä ikävä hellitti ja lapsiluvunkasvaessa koti-ikävää ei enää ollut. Kauhajärvellä käytiin tietenkin kylässä.Siellä isällä ja äitipuolella oli aivan samanikäisiä lapsia kuin Sanna-Mariallaja Tanelilla. Eniten käytiin kylässä Lappajärven Aholassa Liisa-siskon luona javoitiin samalla käydä äidin haudalla. Sanna-Liisa Ojala on haudattu Lappajärvenhautausmaahan.

 

Niin kulki elämä eteenpäin, lapset varttuivat ja lapsilukukasvoi. Kaikkiaan lapsia syntyi kahdeksan, joista yksi kuoli aivan pienenä.Vanhimman ja nuorimman ikäero oli 24 vuotta. Vuonna 1897 rakennettiin uusi taloja nuorin poika, isäni Eino, syntyi.

 

Vanhin lapsista oli Juha, joka asettui naimisiin mentyäänasumaan Mukilaan, Tervasmäen kylään. Juha oli ennen naimisiinmenoaan ollutAmerikassa pari vuotta kuten myös Nikolai-veli. Juha kuoli yllättäen vuonna1909 vain 36-vuotiaana, jolloin hänen lapsensa Lauri oli neljävuotias ja Elliyksivuotias. Juha-isä makasi aitassa laudalle pestynä. Lauri ei vieläymmärtänyt kuolemaa ja yritti herättää häntä: ”Isä, nouse jo ylähä, aurinkokin paistaa!”Vuoden kuluttua Juhan leski Iida muutti lasten kanssa takaisin Lapualle, missätoimi kotiompelijana eikä enää mennyt naimisiin.

 

Vuonna 1910 maaliskuussa kuoli isoisä Taneli. Hilja muutti samanvuoden kesäkuussa Amerikkaan. Hilja-tytär lähti Amerikkaan, koska hänensulhasensa oli jo aikaisemmin mennyt suureen länteen ja kutsui morsiantaantulemaan perässä. Sanna-äiti ei tästä suunnitelmasta pitänyt yhtään, muttanuoren täytyi tehdä itse ratkaisunsa. Isoäidin kerrotaan sanoneen tyttärelleenhänen lähtiessään: ”Herran haltuun, rakas tyttäreni! Taivaassa tavataan!”Silloin ei kovin helposti tultu takaisin Amerikasta, sillä laivamatka kestikauan ja tuli kalliiksi. Aukusti ja Hilja Koski asettuivat asumaan OhionPainesvilleen, missä Aukusti toimi timpermannina, rakennusmiehenä. He saivatkolme lasta. Hilja kirjoitteli kirjeitä Amerikasta ja lähetti valokuviaperheestään. Hänen elämänsä tuntui asettuneen hyvin uomiinsa siellä vieraallamaalla.

 

Nikolai muutti Alataloon lähelle kotitaloa ja Kalle jäiasumaan päätilaa, jota kutsuttiin Tanuntuvaksi. Nikolai sai vaimonsa kanssapoikia, joista yksi kuoli pienenä. Nikolai kuoli jatkosodan aikana. Tyttäristävanhin, Anna, muutti emännäksi Välimäkeen Karin mäelle. Välimäkeen syntyi kuusilasta, joista yksi kuoli aivan pienenä. Ajan tavan mukaan lähes joka talostajoku lähti Amerikkaan. Myös Välimäen lapsista Kalle muutti Kanadaan, josta tulivielä käymään Suomessa ja tapasi Jussi-veljensä, joka asui kotitaloa.

 

Isoäiti Sanna ja lapset Liisa, Sanni ja Eino asettuivatasumaan Rantalaan, Hirsimäen tien varteen. Isäni Einon istuttamat koivut ovatvieläkin muistuttamassa siitä ajasta. Sanni meni pian naimisiin räätäli LeanderKantolan kanssa ja muutti aivan lähelle Finnin tien mutkaan. Niin oli suuriperhe hajonnut. Isoäidin näkö oli huonontunut nopeasti ja hän tarvitsivakituisen hoitajan. Liisa-tätini jäi hoitamaan äitiään ja huolehtimaanEino-pojasta, joka oli isänsä kuollessa vasta 13-vuotias.

 

Kalle muutti myöhemmin perheineen Alajärvelle. Kalle myihuutokaupalla Hirsimäen päätilan, jolloin isäni Eino rohkeasti ostisyntymäkotinsa. Asiaan vaikutti isäni hyvä ystävä, joka sanoi, ettei vanhaasukutilaa saa antaa vieraiden haltuun ja lupasi tulla lainan takaajaksi. Einomuutti taloon yhdessä äitinsä ja naimattoman sisarensa Liisan kanssa. Isoäidilleoli varmaan mieluisaa muuttaa takaisin Hirsimäelle.

 

Isäni ja äitini menivät naimisiin vuonna 1922 ja Hirsimäentalosta tuli aikanaan meidän kotimme. Siihen aikaan oli hyvin tavallista, ettävanhukset asuivat samassa taloudessa lastensa kanssa. Meidän suuren talommetoisessa päässä asuivat isoäiti ja Liisa-täti ja toisessa päässä meidänperheemme. Kanssakäyminen oli vilkasta. Me kolme vanhinta lasta muistamme sen ajanhyvin, mutta nuoremmilla ei ole mitään muistikuvia isoäidistä. Isä ja äitisaivat seitsemän tytärtä, joista ensimmäinen kuoli neljän kuukauden ikäisenäkuumeeseen. Kuulin kerran isän sanovan: ”Kyllä se sitten on komiaa, kun meilläSenjan kanssa on sitten kuusi vävyä.” Isä kuoli 47-vuotiaana eikä ehtinyt nähdävävyjään.

 

Surua oli taas elämässä, sillä isoäiti menetti kaksitytärtään vuoden välein. Anna kuoli vuonna 1925 täytettyään 48 vuotta. Sannikuoli hirvittävän onnettomuuden seurauksena seuraavana vuonna vain 31-vuotiaana.Hän kuoli priimuskeittimen räjähdyksen aiheuttamiin palovammoihin. Häneltä jäikaksi lasta, yksitoistavuotias Irja ja yhdeksänvuotias Sylvi.

 

Isoäiti oli syvästi uskovainen. Hän veisasi ulkomuististavirsiä ja luki pitkiä rukouksia aina iltaisin pyytäen Taivaan Isän siunaustakaikille lapsilleen ja heidän perheilleen. Vaikka hän oli sokea eikä voinutnähdä meitä, hän tunsi äänestä meidät kaikki. Kävimme laulamassa hänellepyhäkoulussa opitut laulut ja luimme hänelle paljon. Isoäiti piti erityisestisiitä, kun veisasimme hänen ulkoa osaamiaan virsiä. Ensimmäisellä luokalla opinrunoja, erityisesti hän piti siitä runosta, jossa sanotaan:

 

"Mä silmääkirkast olen saanut kaksi, kun niillä katson tulen iloisaksi."

 

Isoäidin elämässä oli paljon surua ja menetyksiä, mutta hänei ollut katkera. Hän kiitti Taivaan Isää niistä onnen hetkistä, mitä olielämänsä aikana saanut. Isäni oli hänen nuorin lapsensa ja oli hänelle hyvinläheinen. Isoäidille oli suuri onni ja ilo, kun hän sai asua loppuelämänsäsamassa talossa isän perheen kanssa. Samalla kun muistelemme Sanna-Mariaa,muistamme myös Liisa-tätiä, joka jäi naimattomaksi ja hoivasi äitiään loppuunasti, 27 vuotta isoisän kuoleman jälkeen.

 

Vieno Salo s. Hirsimäki

 

Pojantytär  

3

 

Matti Jaakonpoika Ojala

 

s. 22.8.1857, k. 15.11.1944

 

Talollinen Lappajärven Kauhajärvellä

 

Puoliso: Maria Finni

 

s. 21.3.1861, k. 27.9.1935

 

Matti syntyi Ketolan Paksun ensimmäisestä avioliitosta,toiseksi vanhimpana lapsena. Koulunkäynnin hän aloitti yksitoistavuotiaanavuonna1872 vastaperustetussa Kauhajärven kansakoulussa. Koulumatka ei ollutpitkä, ei tarvinnut muuta kuin kipaista Alasen vintille ja ruvetaharjoittelemaan trihvelitaulun ääressä lukemista ja kirjoittamista.Koulunkäynnin puitteet olivat silloin hyvin toisenlaiset kuin nykyään. Keskellälattiaa oli iso pöytä, jonka ympärillä oppilaat istuivat, oienlukijat toisellaja tavaajat toisella puolen. Harva silloin sai koulusta päästötodistuksen,tärkeää oli vain, oppia jossain määrin kirjoittamaan ja lukemaan auttavasti,laskemista toki unohtamatta

 

Mieheksi vartuttuaan oli Matillakin edessään"akanotto'. Puolisokseen hän löysi Kauhavan puolelta Nokuan kylästä, IsonFinnin tyttären Marian. Tämä Maria oli syntynyt 21.3.1861 ja jäänyt orvoksi jo7-vuotiaana, kun vanhemmat muutaman viikon välein kuolivat lavantautiin.Vanhemman siskon, Annan, kanssa heidät oli sijoitettu kasvatuskotiin Nokualletäysi-ikäiseksi varttumiseen asti. Koko Finnin talo kimpsuineen, kampsuineenmyytiin huutokaupalla vanhempien kuoleman jälkeen. Kerrotaan, että huutokauppaolisi kestänyt kokonaisen viikon. Sellaistakin on kerrottu, että rekiä olisiollut jopa 40 ja kantopino niin suuri, että se on näkynyt Kauhavan kirkolleasti. Rahaa tuli peräti 12 000 markkaa. Se oli suuri raha siihen maailmanaikaan. Rahat jaettiin sisarusten kesken siten. että poika sai 6000 ja molemmattyttäret 3000 markkaa.

 

Förmyntäriksi Nokualla asuville sisaruksille oli asetettuPeltotuvan isäntä Kauhajärveltä. Hän sai haltuunsa sisarusten perintörahat ja huolehtityttöjen raha-asioista. Kerrotaan Peltotuvan ryhtyneen pian tämän jälkeenrahanlainaajaksi ja vaurastuneen korkotuloilla melkoisesti. Annan ja Mariantultua täysi-ikäisiksi, palautti Peltotupa tyttöjen perintörahat takaisin aivankunniallisesti, pitäen korkotulot itsellään.

 

Siihen aikaan oli tapana, että puhemiehet hoitivat nämä"akanottoasiat'. Varmaan yhteen saatettavat nuoret kuitenkin tunsivattoisensa, vaikka aina ei voida puhua varsinaisesta rakkausliitosta. Alkutässäkin naimakaupassa on ollut kaiketi vähän hankalaa, sillä kerrotaanMatti-pojan katselleen tien toiselle puolen ja morsian katsoi toiselle puolenheidän tullessaan hoijakalla Alaseen. Mutta kyllä se rakkauskin alkoi aikanaanroihuta, koska lapsia syntyi 8, joista 6 tyttöä ja 2 poikaa.

 

Matti oli olemukseltaan hyvin rauhallinen, vanhemmallaiällään lihavahko, lyhyt muhkura, niin kuin valokuvastakin voi päätellä. Hänoli varmaan tullut isäänsä Ketolan Paksuun. Maria oli hoikka ja huomattavastimiestään pidempi. Luonteeltaan hän ei ilmeisesti ollut kovin tomera,pikemminkin alistuvainen. Mummu oli sellainen maan hiljainen. Hän oli suurenAlasen talon emäntä, teki paljon työtä ja kasvatti suuren lapsilauman eikätehnyt suurta numeroa itsestään. Samaa voi kyllä sanoa papastakin. Mummustakerrotaan sellaistakin, että hän "pakkas konahrella", kun esimerkiksijoku tuli pyytämään talosta jotakin. Hän kyllä aina antoi, mutta sanoi samalla:"Aina nua köyhät on pyytämässä".

 

Matti peri isältään Paksulta vuonna 1893 tehdyssäperinnönjaossa 1/16 manttaalin talon. Samalla hän osti isältään lisääviljelysmaata vaimonsa perintörahoilla. Tämä lisämaa oli noin 20 ha eliKotoluhdan maat, jotka myöhemmin olivat isäni omistuksessa. Lopullisesti MattiOjalan tilan koko oli 11/96 manttaalia. Paksu puolestaan osti niillä rahoillaAhonpääläisiltä 30 ha maata eli Kustaantuvan maat. Kyseiset maat olivathuonommassa jyvityksessä, koska niihin kuului paljon hiekkamullan maata. Maidenpäällä ei ollut kartanoa ja siitä syystä Kustaa sai enemmän viljelysmaata kuin ErkintuvanErkki.

 

Matti alkoi isänsä tavoin innokkaasti asua tilaansa.Perintörahoja oli vielä sen verran jäljellä, että hän kuokitutti Perikydönpellot, noin 10 ha. Savea ajettiin talvella kytöpelloille ja kotopelloilleajettiin rapaa. Vielä tänäkin päivänä ovat suuret savikuopat muistuttamassaajasta jolloin maanparannusaineilla oli suuri merkitys maanviljelyksessä.Päivämiehiä oli talvisin kaksi, kolme miestä. Kesäisin saattoi olla viisi,kuusikin henkeä töissä, varsinkin elonkorjuuaikana oli talon ruokapöydässäpaljon syömämiehiä. Kosolan miehet olivat vakituisia luomamiehiä savikuopallakuten myös vanhimman tyttären, Liisan mies, Kallion Eetu. Myös torpparit olivattalon töissä suorittamassa taksvärkkiä. Alasen torppareita oli Kuivila joka onollut mahdoton tekemään työtä. Hän raivasi uutta peltoa itselleen 15tynnyrinalaa ja Alasen taloon 50 tynnyrinalaa, joko torpan vuokrasta taiansiotyönä. Toisena torpparina oli Salonpää.

 

Heinäajasta isä kertoi, että hän kaatoi koko heinäntekoajanvain heinää kumoon, satoi tai paistoi. Toiset tulivat perässä, kuivattivatheinät ja ajoivat latoon. Juuri kuulemma ehti ajaa luokoa sen verran, ettäväellä piisasi töitä. Puolisen aikaan vain vaihdettiin uudet hevosetniittokoneen eteen ja taas alkoi kone laulaa. Se oli isompaa touhuaMatti-isännän aikana.

 

Puolisen aikaa eli ruokataukoa pidettiin talossa kaksituntia, jonka aikana syötettiin hevoset ja väki otti ruoan päälle tunninnokoset. Naisilla oli usein kudin mukanaan ja he menivät vahtaamaan hevosiakartanolle, etteivät pääse tekemään pahojaan. Isä kertoi, että Matti-isäntänukkui peräpenkillä aina samassa kohdassa. Hän oli niin tukevaniskainen jaharteikas, että kun hän makasi kyljellään, oli hänen päänsä ilmassa, tyynyä eitarvittu. Näinhän oli Paksunkin laita, omena ei ollut pudonnut kauaksi puusta.

 

Kun syksyllä puitiin riihessä viljaa, oli Matti-isäntä ainaitse puristamassa lyhteitä, muilla ei sinne ollut asiaa. Tämä puristaminentarkoitti sitä, että riihen parsilla kuivatuista lyhteistä varistettiin seinäänhakkaamalla suuri osa jyvistä ja vasta sitten ne levitettiin luuvan lattiallekönnittäviksi tai luvuttaviksi, jolloin loputkin jyvät irtosivat.

 

Maria-emäntä joutui ottamaan emännyytensä loppuaikana myöstalon isännyyden haltuunsa, koska pappa sairastui. Hän sai ilmeisestijonkinasteisen aivotukoksen, joka vaivasi siten, että hän lopetti kaikentyönteon eikä hyväksynyt muidenkaan tekevän töitä, oli hyvin vähäpuheinen.Vanhimmat tyttäret, Kallion Liisa, Korpelan Annu ja Kiilusen Maiju vähän kuinsalaa asuivat taloa aina siihen sakka, kun pojat, isä ja Matti, pystyivätottamaan ohjat käsiinsä. Tätä sairausaikaa kesti kymmenkunta vuotta, kunnessitten eräänä päivänä rupesi papan nenästä vuotamaan paljon verta. Pelättiin jopahinta, mutta verentulo saatiin kuitenkin tyrehtymään ennen lääkärin tuloa.Lääkäri oli todennut, että papalle tuli 10 vuotta elinpäiviä lisää Samallatapahtui sellainen ihme, että pappa muuttui aivan entiselleen sellaiseksi kuinoli joskus aikaisemmin ollut. Hänestä tuli leppoisa eikä minkäänlaista kireyttäollut enää havaittavissa. Lastenlapsille hänellä oli aina puhuttavaa.

 

Vuonna 1926 Maria ja Matti luopuivat tilastaan poikiensaJaakon ja Matin hyväksi. He olivat olleet Alasen haltijoina 33 vuotta.Molemmille pojille tuli viljelysmaata vähän yli 20 ha ja metsät päälle.Vanhimmalle tyttärelle Liisalle annettiin jonkin verran viljelysmaata ja talonpuolesta rakennettiin Kallion tupa palkkioksi siitä, että Eetu, Liisan mies,teki Alaseen 10 vuotta palkatonta työtä. Sitten rakennettiin Kotoluhdan kartano,jonne alun perin piti Matin mennä asumaan, veljeksistä nuorempana. Kun eipäästy yhteisymmärrykseen siitä, miten huonekalut jaetaan, oli isä sanonut,että hän ei tarvitse kuin tuon maitokaapin ja joitakin pienempiä työkaluja jamenee Kotoluhtaan. Vanhaisäntä Matti oli tähän todennut, että Matti jää sittentähän Alaseen asumaan, minä käyn kyllä aina vetämässä tuon seinäkellon.Alasessa oli arvokas, vanha Könniläinen ja sen vetäminen oli yksinomaan vanhanisännän tehtävä, muut saivat pysyä loitolla.

 

Talonkirjat oli tehty ja isä sekä Matti olivat isäntinä,mutta perintörahat Annulle ja Maijulle olivat vielä maksamatta. Isä jaMatti-setä olivat olleet koko talven metsätöissä kaatamassa tukkeja ja vieneetne Setälän myllylle. Keväällä Setälän Eemil oli maksanut litviikin sopimuksenmukaan, Rahat oli pantu tarkasti piirongin laatikkoon ja isännät halusivattietenkin itse viedä rahat Kiiluseen ja Korpelaan. Mutta eipäs niin käynytkään.Ukko oli mitään sanomatta ottanut rahat piirongin kätköstä ja vienyt netyttärilleen. Isännät olivat asiasta hiukan suutahtaneet, mutta asian annettiinjäädä silleen. Ukko oli homman hoitanut ja sillä siisti.

 

Matti-papan aikana, kun Heikintupakin vielä kuului samaanryhmään, oli Alasen kartanolla eri rakennuksia liki 50, asuinrakennuskin olilähes puolta pidempi. Vasta isän ja Matti-sedän aikana talo sahattiin poikki japuolikas myytiin Lappajärven Ylipäähän, jossa siitä tehtiin kauppa. Rakentaminenveljeksillä jatkui. Vuorossa oli syytinkituvan tekeminen vanhalle väelle. Se rakennettiinpuron, kanavaksihan sitä sanottiin, toiselle puolen, vastapäätä Alasen taloa.Nimeksi tuli Rinta. Ukko oli määrännyt, että syytinkitupaan piti laittaapeltikatto ja oli antanut siihen rahatkin. Se oli ensimmäinen peltikattoKetolassa eikä koko kylässä tainnut olla montakaan peltikattoa. Hilda ja Olgamuuttivat siihen samaan asumaan ja hoivaamaan äitiään ja isäänsä, he kunmolemmat olivat naimattomia. Katto kesti niin kauan kuin rakennuksetkin. Talopurettiin uuden omistajan toimesta vuonna 1997.

 

Muistan papan hyvin. Olin sellainen pojannaskali, kun kävinkatsomassa pappaa ja tätejä papantuvassa, joksi syytinkitupaa myös sanottiin.Mummusta minulla ei ole muistikuvaa, hän kuoli jo 27.9.1935 eli minun ollessaniparivuotias. Muistan. että pappa tapasi istua soutulavittassa siinä ikkunanvieressä, kädessään kintaat, joissa oli lapaset sisällä. Hänellä oli puseropäällä, pieksut jalassa ja koppalakki päässä. Siinä soutulavittan vieressä oliaina sylkykuppi, johon hän sylkäisi sellaisen ruskeanmustan mällin suustaan.Siihen aikaan vanhat miehet polttivat yksinomaan piippua, paperossi oli liiankevyttä. Kun piipullinen oli poltettu, kopisti pappa piipun perät kouraansa janakkasi suuhunsa. Sitä ei pikkupoika kyllä käsittänyt, miksi niin piti tehdä.Aikansa pureskeltuaan piipunperiä sylkäisi pappa ne sylkykuppiin. Papallaolikin aivan mustat hampaat ja henki haisi voimakkaasti tupakalle.

 

Sain olla joskus papan kanssa kessuja hakkaamassa, se olitarkkaa hommaa. Kessut kasvatettiin itse. Maasta ottamisen jälkeen ne pantiinpuarin orsille kuivumaan. Kuivuneista kessuista riivittiin lehdet pois jaruodot pantiin pieneen tynnyriin, jossa ne erikoisella hakkurilla pienennettiinsopivan kokoisiksi. Niiden piti olla juuri määrätyn kokoisia. Kun piippuladattiin, laitettiin siihen sopivassa suhteessa käsin rusennettuja lehtiä jaruodoista hakattua purua. Savut siltä tulivat väkevät, mutta väkeviä olivatpolttajatkin.

 

Tavanomainen näky sunnuntaina Rinnan tuvan ovenaukaisijalle oli, että pappa istui tapansa mukaan keinutuolissa kintaatkädessä, koppalakki päässä ja kovasti aina nyökäytti päätään, josta lavitta saipienen liikkeen. Hilta istui pöydän ääressä, soikeat silmälasit nenällään jaluki postillaa. Olka oli takan ääressä ja keitti pyhäryynivelliä. Tällainen kuvaon jäänyt lähtemättömästi mieleeni.

 

Talvisota oli alkanut. Ihmiset olivat huolissaan, mitentässä oikein tulee käymään. Asiasta oli keskusteltu papantuvassakin, jolloinpappa oli siinä keinutuolissa istuessaan nostanut kättänsä ja sanonut: "Meei hävitä tätä sotaa, Jumala on meidän puolella". Hän oli oikeassa.

 

Pappa kuoli vuonna 1944. Siihen aikaan yleensä kutsuttiinhautajaisiin mustareunaisella hautajaispyytöllä, mutta papan hautajaisiinkäskettiin jo oikein aviisilla eli risti-ilmoituksella sanomalehdessä. Sen ajantapoihin kuului myös, että edellisiltana naapurit toivat surutaloon maitoa,voita, nisukranssin tai mitä kukin näki parhaaksi antaa hautajaisaterian jakahvituksen tarpeiksi. Hautajaispäivänä oli marraskuinen kylmä ilma. Arkku olikannettu Alasen tupaan. Neljä kuusta oli asetettu arkun ympärille, jokaiseenkulmaan yksi. Kyläläiset kokoontuivat aamulla surutaloon, oli veisaajaisetennen kuin vainajaa lähdettiin viemään kirkkomaahan. Sen jälkeen arkkunostettiin ulkona rekeen, jossa myös oli pienet kuuset nurkissa. Saattoväkiseurasi perässä hevosilla ja kävellen.

 

Risto Ojala

 

Pojanpoika

 

4

 

Liisa Jaakontytär Ojala

 

s. 5.2.1860, k. 29.5.1933

 

Puoliso: Juho Ahola

 

s. 9.9.1857, k. 21.7.1923

 

Esiäitini Liisa Jaakontytär samoin kuin isoäitini AmaliaAhola olivat tavallisia kansannaisia. Kumpikin on jättänyt mieluisan jaturvallisen muistikuvan nuoremmille.

 

Liisa tuli Kauhajärven kylästä Aholaan Juho Aholanpuolisoksi. Vaikka Liisa oli arvostettu ja sai elää senaikaisen vauraissaoloissa, ei hänkään elämän kolhuilta säästynyt. Hän jäi orvoksi äidistään8-vuotiaana, sisaruksista viisi kuoli pikkulapsena tai varhaisessanuoruusiässä. Omista lapsista kuoli kaksi ja puoliso loukkaantui tuulimyllynkorjauksessa. Myllynsiiven isku vammautti Juhon vuodepotilaaksi ja veikuolemaan kuukauden kuluttua onnettomuudesta.

 

Liisa Jaakontytär oli järjestelykykyinen ja tomera emäntä.Isoäitini, Amalia, kertoi, miten hänen äitinsä aamulla jakoi työt, mitä kunkinlapsen oli päivän mittaan tehtävä. Kätevyys ja luovuus Liisan sukuhaarassa ontodennäköisesti paljolti häneltä perittyä. Isoäitini kertoi myös, miten hänenäitinsä opasti tyttäriään taitaviksi käsitöissä. Töitä jakaessaan Liisa olikerrankin sanonut isoäidilleni: "Kun tämän tytön jätän kotitöille, onpuoliseen mennessä sukansäärikin kudottuna". Liisan arvostusta lieneesekin, että kyläkunnassa Juhon kuoleman jälkeen taloa sanottiin "leskentuvaksi".

 

Amalia Liisantytär Ahola (1886- 1965)

 

Isoäitini, Amalia, se taitava sukankutoja, ottipuolisokseen Nikolaus Aholan samasta kylästä. Varhaislapsuudestani muistankarstaus- ja kehruukökät, joissa kylän naiset joukolla hoitelivat villatlangoiksi. Samalla seurusteltiin ja vaihdettiin kuulumisia. Isoäidilläni olihyvä värisilmä. Muistan, miten hän monesti mietti esimerkiksi mattojenvärisävyjä. Mieleeni on erikoisesti jäänyt musta-keltaruudukkaiksi kudotutmatot isoäidin kammarista.

 

Amalia oli oikeudenmukainen eikä sietänyt juoruilua.Kipakkakin hän oli tarvittaessa. Kerrankin kun me kersat huudeltiin tielläkulkeville, niin isoäiti tokaisi: "Ei tarvihte olla häävitkään leuat,joilla muille huuteloo'. Huutelut loppuivat siihen.

 

Amalia oli luonnonmerkkien ja sään tuntija. Olen kiivennythänen kanssaan useammankin kerran vintin lasista katsomaan, onko Selkäsaari"noussut juuriltaan". Selkäsaaren kuvastuminen määrätyllä tavallaennusti tuulia ja sään muuttumista. Päivänsavun ja iltaruskon tarkkailu,etenkin heinäaikana, antoi tärkeää tietoa töitten ajoitusta varten.

 

Mauste- ja lääkekasveista isoäidilläni oli käsittääkseniaika vahvat tiedot. Oppikouluaikanani olin hämmästynyt, kun hän neuvoi, missäkasvaa harvinaisia kasveja. Tiedot hän sanoi saaneensa joltakin papilta, jokaoli kulkenut niillä rannoilla kasveja keräämässä. Isoisä Nikolaus oli toiminutoppaana retkillä. Isoäiti opetti erottamaan toisistaan koiranputken ja kuminan.Kuminan siemeniä kerättiin leipämausteeksi. Uintireissulta tuotiin isoäidinpyynnöstä minttua uusien perunoiden mausteeksi. Mesiangervoita kerättiiniltapäivisin pellon pyörtänöiltä vietäväksi navettaan. Isoäiti sanoi, etteilehmiä tarvinnut karhata navettaan iltalypsylle, kun niille viedään parsiinangervoita. Erikoisesti muistan isoäitini emakkosiat ja niiden isotporsimukset. Vielä 40-luvulla siankasvatus ja porsitus tavallisissa navetoissaolivat onnenkauppaa. Kaikkien navetoissa ei porsittaminen tahtonut onnistua,mutta isoäidin taitava hoito tuotti kaunista tulosta.

 

Isoäitini oli herkkä aistimaan toisten mielialoja. Mieleenion jäänyt eräs juhannusaaton ilta, kun tupaan oli laskeutunut hiljainen pyhänodotus. Olin nyreissäni, kun isommat tytöt eivät olleet ottaneet minuamukaansa. Isoäiti sanoi minulle: "Mennään Uuteenvainioon katsomaan, mitenpellava on kasvanut". Istuimme ladon luona kivellä. Kissankello kukkisinisenä, ilta-aurinko punasi Lappajärven tyyntä selkää. Kaipa isoäiti nauttimaisemasta. Hänen kätensä etsiytyi esiliinan taskuun ja hän ojensi minullekaramellin. Mistä siihen aikaan paperipäällysteisiä karamellejä löytyikään?Yhtäkkiä minun oli hyvä olla - maisema oli kaunis, linnut lauloivat ja tajusinistuvani hyvän ihmisen vierellä. Sitten isoäiti nousi ja näytti minulle isänpiirustuksia ladon oven päällä. Isä oli piirtänyt ne paimenessa ollessaan.

 

Sisko Aho os. Ahola

 

 

Aholan perheen tarina, Pohjois-Amerikan sukuhaara

 

Matti ja Hanna Ahola (s. Lantela) muuttivat USA:hansiirtolaisiksi Suomesta vuonna 1913. Matti Ahola oli Liisan ja Juhon lapsistavanhin. Matti ja Hanna lähtivät neljän Suomessa syntyneen lapsensa kanssaLappajärveltä lopputalvesta tai alkukeväästä. Lapset olivat 11-vuotias JuhoEemeli “Emil”, 6-vuotias Kaarle Kustaa “August”, 5-vuotias Nikolai “Nick” ja2-vuotias Anna. Perhe muutti Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin Englannin kautta.He lähtivät Southamptonista ja saapuivat Ellis Islandille New Yorkiin TheSt.Paul–laivalla huhtikuun 27. päivänä. New Yorkista perhe matkusti länteenpäin muutamia viikkoja ja asettui sitten asumaan Pohjois-Michiganiin UpperPeninsulaan, missä Matti sitten työskenteli kaivoksessa.

 

Vanhin tytär Hilja Maria, joka oli 9-vuotias perheen lähtiessäSuomesta, ei voinut muuttaa muun perheen mukana, koska hän ei täyttänytsiirtolaiseksi lähteville asetettuja terveysvaatimuksia.  Hän jäi Suomeen äidinpuoleisten sukulaistenhoiviin. Pääasiassa häntä hoiti hänen tätinsä Miina Tapola kunnes hän pääsilähtemään siirtolaiseksi melkein kahdeksan vuotta muuta perhettä myöhemminloppuvuodesta 1920 tai alkuvuonna 1921. Suomessa vuonna 1909 syntynyt tytärTyyne eli vain viisi päivää ja menehtyi Lappajärvellä synnytyksen jälkeisiinkomplikaatioihin noin kolme ja puoli vuotta ennen perheen lähtöä Suomesta.

 

Ensimmäisenä vuonna Amerikkaan tulon jälkeen perheeseensyntyi seitsemäs lapsi, neljäs poika Ernest, Ironwoodissa Michiganissajoulukuussa 1913. Perheeseen kuului nyt seitsemän amerikkalaista jäsentä ja hemuuttivat pian vielä lännemmäksi ja asettuivat Pohjois-Wisconsiniin. Hehankkivat maata Maplesta ja kaatoivat metsää talon, tallin ja navetanrakentamiseksi. Vuosien kuluessa he laajensivat maatilaa ja ostivat lisääkarjaa. He hankkivat myös maataloustyötä helpottavia koneita heti, kun netulivat saataville. Maanviljelyksen lisäksi Matti työskenteli säännöllisestiosan vuodesta Pohjois-Michiganin kaivoksissa hankkiakseen lisäelantoaperheelleen. Hänen poissa ollessaan Hanna ja lapset hoitivat kotitilaa.

 

Kaikki kuusi lasta kävivät koulua ainakin kahdeksan vuotta.Koulunkäyntinsä päätettyään kaikki lapset lähtivät omille teilleen noinkaksikymmentävuotiaina ja etsivät omat polkunsa uran, perheen ja asuinpaikansuhteen. Viisi lapsista asettui perheineen lähitienoille, mutta Anna muuttiVirginian kaivosalueelle Minnesotaan, joka sijaitsi noin 70 mailia pohjoiseenperheen maatilasta Wisconsinissa. Kaikilla muilla oli lapsia paitsi Ernestillä.

 

Aholan suvun Pohjois-Amerikan sukuhaara on kerännyt tiedotMatin ja Hannan jälkeläisistä Pohjois-Amerikasta. Heitä asuu USA:ssaAlabamassa, Arizonassa, Kaliforniassa, Minnesotassa, Washingtonissa jaWisconsinissa sekä Kanadan Albertassa ja Ontariossa. Ensimmäinen Aholan perheensukukokous pidettiin elokuussa vuonna 2002 Pohjois-Wisconsinissa. Koskakokemukset yhteen kokoontumisesta ja uusien sukulaisten tapaamisesta olivaterittäin hyviä, toinen Aholan perheen Pohjois-Amerikan sukuhaaran sukukokouspidettiin Wisconsinissa 13. päivänä elokuuta 2005. 

 

Sukukokous Wisconsinissa elokuussa 2005

 

Aholan perhe Pohjois-Amerikassa toivoo, että heidänkeräämänsä materiaali voitaisiin ottaa mukaan, kun Ketolan Paksun sukuluettelonuusi painos toivottavasti pian julkaistaan.

 

Marvin Perala

 

Käännös: Seija Salmela

5

 

Jaakko Jaakonpoika Ojala

 

s.4.8.1863, k. 17.1.1943

 

Puoliso: Vilhelmiina Kiilunen

 

s. 19.12.1863, 17.1.1943

 

Jaakko meni nuorena naimisiin Kiilusesta kotoisin olevanVilhelmiinan kanssa. Heille syntyi ensimmäinen lapsi, Matti-poika, Jaakonollessa vasta 20-vuotias. Kaikkiaan heille syntyi viisi lasta. Matti ja Kalleperivät kotitalon maat. Matti jäi kotipaikalle ja Kallelle rakennettiin talovähän etäämmälle. Kolmas pojista, Jaakko nuorempi, meni naimisiin KauhavalleHuumariin ja pääsi siellä isännäksi. Iida meni naimisiin Alajärven Kurejoelle.Iida kuoli varhain, hän oli kuollessaan vain 33-vuotias. Mainittakoon, ettäedesmennyt sukuseuran hallituksen jäsen Yrjö Rantala oli Iidan lapsia. NaimatonSanna-Maija jäi hoitamaan vanhempiaan, joille rakennettiin pieni syytinkimökki,joka on vieläkin pystyssä, tosin alkuperäiseltä paikalta poissiirrettynä.Mökkiä sanottiin Mummontuvaksi.

 

Jaakontuvassa harjoitettiin maanviljelystä samoillaperiaatteilla kuin muissakin Ketolan taloissa. Työvoimaakin oli, olihan talossakaksi torpparia, jotka tekivät taksvärkkiä taloon. Erityispiirteenä voimainita, että Jaakontuvassa pellot hoidettiin aina esimerkilliseen kuntoon.Samanlainen tarkkuus, joka on ilmeisesti perintöä vanhalta isännältä, onjatkunut myöhempienkin isäntien aikana. Vielä vanhoilla päivilläänkinJaakko-vaari tapasi tehdä tarkastuskäyntejä kydöillä. Kirves oli aina mukana,jotta tarvittaessa voi korjata aitoja.

 

Uskonnollisuus on ollut Jaakontuvassa aina hyvinvoimakasta, mikä on jatkunut Matintuvassa, joksi nimi muuttui nuoremman isännänmukaan. Uskonnollisuus poikkesi Kuustaantuvan hartaudenharjoittamisesta siinä,että Kuustaantuvassa isäntä itse hoiti puhujan tehtäviä, olihan hänelläEvankeliumiyhdistyksen saarnalupa, kun taas Matintuvassa järjestettiin paljonseuroja ja puhujat olivat ulkopuolisia.

 

Myös Kiilusessa uskonnollisuus oli hyvin voimakasta, minkänuoriemäntä toi mukanaan.  Lappajärvelläpuhuttiin tuohon aikaan kiilususkoisista, mikä johtui siitä, että Kauhavankirkkoherra Johannes Granö oli käynyt Kiilusessa puhumassa. Lappajärven papillaJohannes Bäckillä oli Granon kanssa jonkinverran oppiriitaa. Paksu, joka oliLappajärveltä kotoisin, toi Ketolaan mukanaan Bäckin opin. En ole kuullut, ettänämä eri käsitykset olisivat millään lailla vaikuttaneet kylän uskonnollisuuteen.Sen muistan, että Todistajaseuran puhuja Iivari Porkkala piti aina Matintuvassaseuroja.

 

Me lapset saimme hyvin konkreettisesti huomata, millainenhenki vallitsi Jaakontuvan vanhusten syytinkituvassa. Yrjö Rantala, joka olinuorena jäänyt orvoksi, oli paljon mummunsa ja paappansa luona Ketolassa.Olimme Yrjön kanssa samanikäisiä ja "asuulimme" yhdessä Mummuntuvanpihassa. Sattui sellainenkin juttu, että kun menimme sunnuntaiaamunakirkonmenojen aikaan sisälle, Sanna-Maija luki siellä postillaa isälleen jaäidilleen. Emme sitten saaneetkaan lähteä heti takaisin pihalle, vaanSanna-Maija komensi meidät istumaan penkille ja kuuntelemaan saarnan loppuunasti. Komento kuului: "Nyt pojat ei lähdetä minnekään vaan kuunnellaan,mitä Luteerus sanoo!"

 

Muistan myös sellaisen asian, että Matintuvassa asuiKaisa-emännän sisar Liisi Kiilunen, jota sanottiin Kirkko-Liisiksi. Hän oliollut kauan aikaa Amerikassa ja oli tullut viettämään vanhuudenpäiviä sisarensaluokse. Hän oli naimaton ja oli maailmalla oppinut sellaisen hienostuneemmankäytöksen. Jo siihen aikaan hän kävi Evankeliumiyhdistyksen vuosijuhlillaHelsingissä ja tapasi tuoda terveisiä juhlilta. Hän saattoi kyllä nuhdellakinkanssaeläjiään, jos joku oli poikennut kaidalta tieltä.

 

Jaakko Ojala oli olemukseltaan hyvin rauhallinen mies. Hänoli pitkä ja roteva, huomattavasti Matti-veljeään pidempi. Hänestä voi sanoa,että hän oli tyypillinen pohjalainen tervaskanto.

 

Risto Ojala

 

Sanna-Maija Ojala (1890 – 1979)

 

Sanna-Maija syntyi Lappajärvellä Jaakko Jaakonpoika jaVilhelmiina Ojalan kuusilapsiseen perheeseen. Perheessä oli jo Matti ja Nikolai (Nikolaus Ojala syntyi 15.11.1885 jakuoli 4.11.1918, tiedot puuttuvat sukuluettelosta).  Lapsia syntyi vielä parin vuoden väleinlisää: Jaakko, Kalle ja Ida. Sanna-Maija joutui aloittamaan työnteon varmaan johyvin nuorena, hoitamalla sisaruksiaan ja toimittamalla muita pikku askareita.Työ tekijäänsä neuvoo, niinhän sitä sanotaan. Sanna-Maija sai ja joutui ottamaan vastuuta myös taloustöistä niin kuinsiihen aikaan oli tapana.

 

Varsinaista koulua käytiin siihen aikaan melko vähän, siltiopittiin lukemaan ja laskemaan sekä opeteltiin kristillistä elämänkatsomusta jasiveysoppia.  Sanna-Maija varttuioikeudenmukaiseksi, hurskaaksi ja vakavaluonteiseksi neidoksi. Uskonnollinenvakaumus johdatti hänen askeleitaan nuoruudesta asti.  Hän pysyi naimattomana ja oli oman tiensäkulkija sekä vahva vaikuttaja omalla vaatimattomalla tavallaan.

 

Nuorena Sanna-Maijan mieli teki maailmalle ja poiskotoa.  Hän lähtikin Ida-siskon ja hänenmiehensä Juho (Janne) Rantalan matkaan, kun nämä perustivat leipomon jakahvilan Kauhavan Ylikylään.  Työ jatkuinäiden liikkeiden palveluksessa siihen asti, kun Rantalat muuttivat KurejoenMyllykankaalle talonpitoon.

 

Kolmekymmenvuotiaana Sanna-Maija pestautui keittäjäksiLahdensuon taloon Lapualle. Hänestä tuli pitkäaikainen hyvin pidettyemännöitsijä, emännän uskottu ja useiden asioiden hoitaja.  Tarina kertoo, että hän palveluspaikkaasopiessaan ilmoitti isännälle, ettei hän koskaan keitä palkollisille puuroa”kurriin” ja niin sovittiin, että puuro keitetään kokomaitoon.  Talo oli iso ja palkollisia paljon: navetassakarjakko ja viisi piikaa sekä muu työväki ja tilapäiset työntekijät päälle.  Väkeähän tarvittiin isossa talossa arkistenaskareiden lisäksi kylvö-, heinä- ja puintitöissä sekä muun sadonkorjuunaikana.  Emännöitsijällä töitä riitti,sillä siihen aikaan syötiinkin kunnollinen aamueines, kymmenkahvit, puoliset,päiväkahvit ja iltaruoka.  Kahvit vietiinaina suoraan väelle työn ääreen, usein kahvit juotiin ojanpenkalla istuen.Talonväelle ja palkollisille keitettiin sama ruoka, mutta se tarjottiinerikseen talonväelle kamariin ja palkollisille tupaan.

 

Vuodet kuluivat ja elämä toi uusia tehtäviä.  Sanna-Maija tuli takaisin Kauhajärvellehoitamaan omia vanhempiaan.  HänenIda-siskonsa kuoli vain 33-vuotiaana ja hänellä oli kolme poikaa, joista nuorinpuolitoistavuotias Yrjö-poika haettiin mummun, papan ja tädinhoidettavaksi.  Sanna-Maijasta tulikinYrjölle hyvin läheinen äitihahmo.  Poikahoidettiin Kauhajärvellä kouluikään asti. Pappa vei sitten pojan Kurejoelle ja joutui karkaamaan, kun Yrjö olisilähtenyt takaisin Kauhajärvelle.

 

Yrjön ollessa 16-vuotias täti lähetti hänet Kaustisenkansanopistoon ja maksoi kaikki kustannukset. Sanna-Maija halusi pojalle hengellisen opastuksen matkaevääksi elämäntaipaleelle.  Yrjö muisti erityisellälämmöllä tätiään, määrätietoista ja tomeraa naista.  Täti saattoi laittaa postikortin ja ilmoittaasiinä vierailukutsun päivämäärineen ja jopa linja-auton, millä oli tultava.Erään vierailun yhteydessä täti oli päättänyt luopua polkupyörästään jaseinäkellostaan ja antaa ne Yrjölle. Siinä ei auttanut Yrjön muu kuin ajaapolkupyörällä kotiin Kurejoelle heilurikello ”jopparilla”.

 

Tekevänä ihmisenä Sanna-Maija auttoi veljiensä perheitäkiireisinä työaikoina leikkuu-, puinti- ja perunannostotöissä sekä muissatehtävissä.  Siihen aikaan erilaisetpidot, häät, hautajaiset ym. tapahtumat vaativat niin sanotun pitokokin janiitä tehtäviähän riitti. Tarvittiin osaava ja vastuuntuntoinen henkilö niitähoitamaan.  Sanna-Maija olikinitseoikeutettu ja haluttu erilaisten pitojen järjestäjänä ja vastuuhenkilönä.

 

Sanna-Maijasta tuli jo 50-luvulla ”kierrätyksen”mestari.  Mitään tarpeellista eihaaskattu, tavaroita kerättiin, korjattiin ja kierrätettiin.  Tekevissä käsissä syntyi sukkaa, lapasta,kaulaliinaa ja myssyä.  Tavataan sanoa,ettei työ tekevältä lopu.  Niin käviSanna-Maijankin kohdalla. 

 

Syksyllä 1953 aloitettiin Ojalan kansakoulu Veikko ja MattiOjalan taloissa ja tarvittiin keittäjää valmistamaan ruokaa koululaisille.Sanna-Maija otti tehtävän vastaan ollessaan 63-vuotias.  Koulukeittiö toimi hänen pienessä javaatimattomassa ”mummon mökissään”. Kyllä siinä taitoa ja kekseliäisyyttä tarvittiin, kun muistelee sitäpientä tupaa ja eritoten hellaa, jolla keitettiin ruoka 60 oppilaalle jakahdelle opettajalle päivittäin ja kuumennettiin tiskivedet.  Ruoka kuljetettiin talvella kelkalla jamuulloin maitokärryillä Alaseen ja Matintupaan. Koululaiset odottelivat jo nälkäisinä, kun keittäjä saapuiruokakuormansa kanssa.  Keittäjän jasiivoojan toimi kesti neljä vuotta siihen saakka, kun vuonna 1957 valmistuiOjalaan uusi koulu. Silloin Sanna-Maija oli 67-vuotias.

 

Meille tytöille tuli tavaksi vierailla tädin tuvalla.Tunsimme olevamme toivottuja vieraita. Saimme ravintoa sielulle ja etenkin ruumiille.  Hän tarjosi meille kahvia kauniistaruusukupeista. Muistan pullat, kakut ja pikkuleivät, jotka olivat siihen aikaansuurta herkkua, koska muuten niitä oli harvoin tarjolla.  Erityisen hyvältä maistuvana ruokana onjäänyt mieleeni ohueksi leikatut, voissa paistetut maksasiivut puolukkahillonkanssa. Sanna-Maija tädin lämpimässä kamarissa opettelimme kutomaan javirkkaamaan.

 

Tätiä vaivasi huono verenkierto ja häntä paleli aina.  Musta saali pään yli hartioille kiedottuna jamonet pitkät villasukat jalassa kulkeva täti oli kylällä tuttu näky.  Kun sunnuntaisin kävimme hänen luonaan, hänlepäsi sängyssä kuumavesipullot peiton alla, sillä muuten hän eitarjennut.  Huone oli kuitenkin niinlämmin, että meitä monesti aivan ahdisti. Me luimme tädille vanhaa Raamattua ja Hakalan saarnoja.  Täti makasi silmät kiinni, kädet ristissä jakuunteli.  Saarnat olivat pitkiä, jotenjoskus me yritimme vähän oikaistakin, mutta täti huomasi sen heti.  Vanhan Raamatun teksti ja kirjaimet olivatoutoja ja sekin meni joskus väärin.  Tätiosasi heti korjata koko lauseen ulkoa.

 

Sanna-Maija-täti eli viimeiset vuotensa Lapuallavanhainkodissa. Hän kuoli tammikuun 14 p:nä vuonna 1979 ja oli kuollessaan89-vuotias.  Hänet on haudattuKauhajärven hautausmaahan isänsä ja äitinsä viereen.

 

Eija Saari os. Ojala

 

(Sanna-Maija oli isotätini)

6

 

Vilhelmiina Jaakontytär Ojala

 

s. 8.2.1870, k.13.3.1943

 

Puoliso: Kalle Vihtori Mäkelä

 

s. 23.3.1866, k. 8.9.1953

 

Vilhelmiina, Mäkelän mummu, oli syntynyt LappajärvenKauhajärvellä. Hänen isänsã oli Jaakko

 

Ojala, "Ketolan Paksu", ja äiti oli Jaakon toinenvaimo Anna. Vilhelmiina jäi Paksun toisen avioliiton ainoaksi tyttäreksi, jokaeli aikuiseksi.

 

Kalle Wihtori ”KooWee” Mäkelä ja Vilhelmiina vihittiinvuonna 1889, jolloin Miina oli vasta 19-vuotias. En tiedä, miten he olivattavanneet toisensa. Tosin KooWee oli ollut vähän aikaa Kauhajärvelläkansakoulussa. Alajärvellä ei vielä sellaista ollut. Koulua pidettiin Alaseneli Vilhelmiinan kodin ylistuvassa, joten ainakin silloin he ovat tavanneettoisensa. Naapurin vanhaemäntä kertoi mummun joskus muistelleen, että"vaikka sulhastani sanottiin Herra-Kalleksi, minä vaan kävelin karvakengätjalassa”. Ei niin vauraan talon tyttären tarvinnut fiiniä esittää. Naapurinemäntä kertoi myös puhutun, ettei "Paksun kukkaron pohjaa oo kukaannähäny". Peltoja kynnettiin kuudella hevosella ja navetassa o1i 30lypsävää. Siinä piti olla oman väen lisäksi piikoja ja renkejäkin.

 

Kun mummu muutti Mäkelään, istui ensimmäisissä kärryissäHeikki Klemetti ja soitti viulua. Heikki Klemetistä tuli myöhemmin tunnettusäveltäjä ja kuoronjohtaja. Papan eno, Sikstus Enqvist, oli Heikki Klemetinisän, Kuortaneen lukkarin, sairaslomasijaisena siihen aikaan ja meni sittemminnaimisiin leskeksi jääneen Eva Klemetin kanssa. Sikstus Enqvist/Ensilä olikanttorina Räisälässä Karjalan Kannaksella. (Virrankoski 2004)

 

Mäkelässä oli jo ennestään paljon väkeä. Talossa asuivatKooWeen vanhemmat Juha Mäkelä ja Vilhelmiina s. Enqvist, papan veljiä jasisaria sekä "vanha matami". Matamin sanomaksi äitini muisti:"Pyyhkikäätten jalakanna. Miinalla on kyllä työtä. Ei puhtaus tule tehlenvaan pitäjen." Matami oli Ulriika Enqvist s. Alander, papan äidinäiti, jokaoli syntyisin Urjalasta ja puhui selvästi hämäläistä murretta. Ulriika eli90-vuotiaaksi, 29 vuotta lukkarimiehensä Juho Enqvistin kuoleman jälkeen.

 

Kallen ja Miinan ensimmäinen lapsi syntyi aprillipäivänä1890. Mummu oli juuri ehtinyt täyttää 20 vuotta. Lapsia siunaantui kaikkiaan13, kuopus syntyi vuonna 1913. Pappa rakennutti talon Mäkelän kankaalle. Siinäoli iso tupa, eustupa, nurkkakammari ja kaksi välikammaria. VintilleVihtori-setä myöhemmin pykäsi asuttavan huoneen. Pihan puolella oli ristipäätykuisti,jota oli laajennettu matalammalla osalla ja toisella sisäänkäynnillä. lsäniaina ihaili suurta lasikuistia, se oli hyvä kesähuone.

 

Mimmi-täti kertoi joskus, että vanha tupa oli alempanapihassa rinteen alla. Äiti-Miina kehräsi siellä iltaisin ja isäkin tuli sinnevalkeaa pitämään. Ida ja Mimmi nukahtivat usein äidin kehrätessä. Kun pitisitten lähteä uuteen tupaan yöpuulle, kantoi isä nukkuvia tyttösiään sylissäänmäkeä ylös. Äiti torui: "Joutavat juosta isot akat". Isä sanoisiihen: "Ei sitä viitsi lasta herättää." Ei me mitään nukuttu, kannatettiinvain itseämme, kertoi Mimmi-täti.

 

Miina oli tasaisenluontoinen, älykäs nainen. Äitini kertoi,että jos oli ollut jotain riitaa, mummu oli ollut hiljaa ja sanonut sitten jälkeenpäin:"Parei yks hullu kuin kaks hullua". Jos joku ronklasi ruoasta, mummutokaisi kuivasti: "Kiälen mitta matkaa". Paljon oli työtä suuren väenvaatettamisessa ja ruokkimisessa.

 

Isäni muistiinpanoista olen lukenut, että varsinkinkevätpuoli vuonna 1918 oli tosi köyhää aikaa. Juhannuksena, kun kylvöt olitehty, olivat laarit tyhjät. Elintarvikelautakunta oli ulosmitannut jyvät jokatalosta niin, että vain siemen- ja leipärukiit jäivät. Oliko kylvetty liikaavai syöty liikaa? Ensimmäisen maailmansodan mainingit ulottuivat Suomeenkin.Ruokapula oli yleinen koko Suomessa. Kyllä jyviä mustasta pörssistä olisisaanut, jos olisi maksanut kovaa hintaa. Erkki-setä ja Eemeli-isä olivatlähteneet viljaisempaan maakuntaan vaihtamaan rukiita sysillä, joita lastattiinMenkijärven Seppälän haudalta kaksi elolavallista. Pojat kauppasivat sysiäLapualla, Härmänmaalla ja Vöyrillä, missä kieli alkoi tuottaa vaikeuksia.Tulomatkalla käytiin Kauhajärvellä isoäidin kestittävinä. Niin kaksipuolikasvuista poikaa hommasivat rukiita, jotta päästiin uutiseen. VihtorinLilja kertoi, ettei Mäkelässä juuri ylimääräistä kahvipannua keitetty muillekuin kauhajärveläisille. Vieras sai tulla väen kanssa pöytään, jos sattuiolemaan ruoka-aika.

 

Lapset kasvoivat ja menivät naimisiin. Reino muuttiisännäksi Sänkiahoon. Maria naitiin Ahoseen, Ida Isotaloon ja Mimmi EtelämäkeenKuortaneelle. Erkki nai Porsbackan Liljan, Vihtori Nevalan Liljan Kauhajoeltaja Urho Mariaporin Fannin Kurejoelta. Kallen Maija oli omaa sukua Puumala.

 

Sitten tuli 1930-luvun yleismaailmallinen lama-aika. Miinanja Kallen koti joutui vasaran alle 1932. Äitini kertoi muistavansa, miten hänenisänsä, Antti Viitasaari, tuli Mäkelän pakkohuutokaupasta ja isoäiti, Maria,kyseli, minkälaista siellä oli. Isoisä oli ollut pitkään vaiti ja sanonutsitten, että kyllä siellä hajotettiin vähän liian hyvä pesä, eikö senpelastamiseksi olisi mitään keinoa ollut. Vähissäpä taisivat keinot olla, josnyt oli halujakaan. Eemeli-isä ja Väinö-setä saivat hankituksi haltuunsaMäntyharjun ja Kaukolan tilat. Mummu, pappa, Väinö, Anna-täti ja isä muuttivatKauppataloon jonka Erkki-setä oli rakentanut 1925. Kaunis koti ja piha sekinoli, vaikkei tietenkään vanhan Mäkelän veroinen.

 

Isälleni oli kovin arka paikka asua niin lähellä entistäkotiaan. Hän ei koskaan puhunut elämästä vanhassa kodissaan muuta kuinpilajuttuja ja hauskoja sattumuksia. Isä ja äiti vihittiin 1.1.1938. Minäsynnyin marraskuussa ja olin talvisodan syttyessä vuoden ikäinen. Kun veljeniEsko syntyi marraskuussa 1943, oli se ilmeisesti iloinen tapahtuma mummulle japapallekin. Äitini kertoi, että mummu oli koko seuraavan kesän vaunun korvassakiinni Eskoa lullaamassa.

 

Muistan yhden lämpimän kesäpäivän, kun kävelimme koulunpihan, Koskelan riihen ja pihan kautta katsomaan Kultavuoren vanhaa emäntää.Mummulla oli yllään hame, puoliesiliina ja mekko kuten aina. Hänellä oli myöspitkävartiset paulakengät. Ne olivat juhlakengät. Mummulla oli punaisessapöytäkaapissa lukkojen takana sokeripaloja kauniissa askissa ja rusinoita,varmaan Amerikan paketista. Meillä oli sakariinitabletteja korvikkeen kanssa.Jos minulla oli jotain hyvää, mummu kerjäsi käsi pitkällä: "Kyy, kyy,kymmenen jyvää." Kerran mummu opetti minua sanomaan:" Pois erestä jajaloosta, minoon kolomen tornin taloosta". Silloin isä-Eemeli torui mummua;"Mitä tuallaisia tenavalle opetatta". Silläpä se varmaan minunmieleeni painuikin.

 

Mummu makaili paljon valkoisessa sivusta vedettävässäsängyssä. Hänellä oli astma. Muistan vielä ne pellavaiset nenäliinat, joita olituolinsarjalla kuivumassa. Joskus hän yski kovasti ja henki kulki vaikeasti.Kävelemistä haittasi lonkkavika. Mummu oli kaatunut kammarin lattialle. Äitikertoi myös, että mummun vatsa ronklasi usein. "Vesi vanhinvoitehista" totesi mummu siihen, eikä hän kuulemma juuri maitoakäyttänytkään, puuronkin hän söi viilin kanssa.

 

Mummu näki lukea kuolemaansa asti ilman silmälaseja. Pappakomensikin häntä lukemaan "isoon ääneen". Papan näkö oli huono jamyös kuulo oli mennyt tamppi- ja luumyllyn jyskeessä. Minä olin kuulemmasanonut, että ”vaikka pappa onkin neljä vuotta vanhempi, niin mummu kuitenkinensin kuoloo”. Niinhän siinä sitten kävikin, mummu kuoli 13.3.1945.

 

Serkkuni Kerttu kertoi mummun viimeisestä päivästä. Mummuoli ollut kipeä ja pyytänyt lukemaan raamattua. Pappa oli ollut poissa kotoa,samoin isäni oli asioilla kirkolla. Äiti ja Kerttu olivat kuulleet kamaristajonkin kolauksen ja Kertun mentyä katsomaan hän oli löytänyt mummun makaamassalattialta. Sydänkohtaus se todennäköisesti oli. Mummu oli varmaan tuntenutpahoinvointia ja lähtenyt liikkeelle.

 

Minulle ei näytetty, tai en ainakaan muista sitä, kun mummumakasi arkussa toisessa makasiinissa, johon oli asetettu oli kuusetovenpieleen. Hautajaispäivänä oli kova pakkanen. Joku antoi minullevahakukkakimpun, jonka sitten laskin arkulle. Muistan miten hautauksen jälkeenkookkaat miehet veisasivat voimallisesti meidän kammarissa: "Rauhan saivatpyhät Herran..." Kahdeksan ja puoli vuotta mummun jälkeen kuoli pappa.Siellä he lepäävät nyt rinnakkain Alajärven kirkkomaalla.

 

Mimmi-täti kertoi, että kun hän oli lähdössä kotoa, oliKauhajärven isoäiti kylässä. Hän tuli hyvästelemään ja sanoi: "Ei mulla oosulle mitään antamista, mutta sen minä tyttö sulle sanon, että Jumalaas äläuneuta". Voi kuinka on monesti unohtunut.

 

Olen tallettanut kortin, joka oli kukkakimpussa, jonkasukuseuran edustajat laskivat Vilhelmiinan ja Kalle Vihtorin haudallesukukokouksessa Alajärvellä 14.7.1996. Siinä on teksti: "Herra, sinä oletollut meidän turvamme sukupolvesta sukupolveen."

 

Edellä olen kirjannut omia hataria muistikuvianiMiina-mummusta ja toisilta kuultuja tarinoita. Kun itsekin käyn jo seitsemättäkymmentä, voin muistaa asioita väärinkin. Eihän vanhat valehtele, he vainvoivat muistaa joskus väärin.

 

Anna- Maija Franssila s. Mäkelä

 

pojantytär

 

Vaatimattomuutta

 

Vilhelmiina Mäkelän Iida-tyttären poikana merkitsenmuutamia muistikuviani ja äitini kertomia mummustani. Olin lapsuudessani ainasilloin tällöin kesäisin muiden mukana Harjun mäellä Koskenvarrella Eemeli-enontalossa. Vilhelmiina ja hänen puolisonsa KooWee asuivat samassa talossa.Vilhelmiinan muistan ystävällisenä ja vaatimattomana henkilönä. Usein hän istuikeinutuolissa ja seurasi meidän, lastenlastensa, leikkejä.

 

Äitini kertoi tapauksesta, kun Vilhelmiina ja Koo Weeolivat käyneet kylässä KauhajärveIlä eräänä syksynä. Siellä oli tullut puheeksise, millainen oli vuodentulo eli millainen sato oli ollut. Vilhelmiina olikertonut, että ruista tuli hyvin, mutta ohrasta tuli huono sato. Koo Wee olipaluumatkalla ottanut tämän asian puheeksi ja torunut Vilhelmiinaa, ettei sinunolisi tarvinnut puhua ohrasta mitään. Olisit vain sanonut, että rukiista tulierittäin hyvä sato.

 

Tämäkin tapaus osoittaa, että KooWee oli luonteeltaanmahtava ja herra-Kalleksi häntä kylällä kutsuttiinkin. Vilhelmiina oli lähesvastakohta, näin he täydensivät toisiaan.

 

Jaakko Isotalo

 

tyttärenpoika

 

Polkupyöräretki

 

Kerron tässä tositarinoita äitini vanhemmista, jotkaasuivat Alajärvellä Koskenvarren kylässä. He olivat Mäkelän KooWee, jokatunnettiin koko pitäjässä KooWee-nimellä, äitini isä, ja hänen vaimonsaVilhelmiina, jota aina pikkupoikana kuulin kutsuttavan nimellä Mäkelän mummu.

 

Olin vanhin lapsista ja monet kerrat lähdimme äitini kanssaHarjunmäelle Eemeli-enon kauppaan. Äitini vanhemmat asuivat samassa rakennuksessa.Sinne oli aina mukava mennä. Minä osasin jo ajaa pyörällä ja ajoimme useinkatsomaan vanhuksia ja muutenkin käymään äitini kotikylässä. Ajelimme kyllämyös reellä talvisin ja kesällä voitiin mennä kirkkokärryillä.

 

Mäkelä oli sen takia oikein mukava paikka, että melkeinaina ja varsinkin kesäaikaan Eemeli-eno tarjosi minulle "limunaatia",joka oli sellaista herkkua, ettei sitä joka päivä siihen aikaan saanut. Siksihalusin aina lähteä, kun äitini kysyi, lähdetäänkö käymään Mäkelässä. Mäkelänmummu piti kovasti lapsista ja varoitteli vaaroista tien päällä ja muuallakin.Mummu laittoi aina ruokaa meille, usein oli viiliä, joka kesäaikaan maistuioikein hyvältä. Saihan viiliä kotonakin, mutta kun sitä sai kylässä ja hyvienvoileipien kanssa, se maistui vielä paljon paremmalta.

 

Kerran lähdimme äitini kanssa arkipäivänä, kun työt sensattuivat sallimaan, käymään pyörällä Mäkelässä. Olin jo osannut jonkin aikaaajaa pyörällä. Menomatkalla kävimme Kirkonkylässä ainakin yhdessä kaupassajotakin ostamassa, siihen aikaan ei paljon ostoksia tehty. Mäkelään päästyämmepappa ehdotti minulle: "Tehtäiskös, Arvo, sellainen pyöräretki?"Vähän minä pelkäsin, että onkohan se kovin pitkä retki, äiti ja mummukinkieltelivät lähtemästä. Mutta minä innostuin silti ja sanoin, että lähdetäänvaan. Minulla oli vanha naistenpyörä, papalla taisi olla vähän parempi pyörä.Pappa sanoi minulle, että hän haluaisi näyttää minulle kylää ja sen kaunista jakesäistä jokimaisemaa.

 

Lähdimme menemään Saukonkylään päin, ajoimme risteykseenasti, josta sitten käännyimme Kurejokea kohti. Ajeltiin siinä hiljakseen jakatseltiin maisemia ja pappa kertoili minulle taloista ja paikoista reitinvarrella. Kun sattui myötämaata, pappa lauleli kansanlauluja tai enimmäkseenkuitenkin jotain virttä.  Taas sittenjuteltiin kaikenlaista. Tulimme kohta Heikinkankaalle, missä sijaitsi Alajärvenkunnalliskoti. Siellä pappa näytti pientä aitantapaista, josta hän kertoi, ettäsiinä on ollut monen täältä lähteneen viimeinen levähdyspaikka.

 

Lähdimme alaspäin, se olikin jyrkkä mäki. Aluksi vähäntalutimme pyörää ja katselimme kesäistä, todella kaunista jokimaisemaa.Lähdimme sitten ajamaan vähän ennen joen yli menevää siltaa. Jouduimme taaskävelemään, kun oli noustava jyrkkä Maamieskoulunmäki. Pappa siinä puheli, ettäMaamieskoulussa saavat opetusta maanviljelijät ja maatalojen pojat. Hän sanoi,että kyllä siellä sinullakin olisi hyvä opintopaikka, jos alatmaanviljelyshommiin.

 

Pappa sanoi, että nyt tulee kova myötämäki, pitää vainjarrutella, ettei tule liian kova vauhti. Ja siinä myötämaassa pappa taaslauleli muistaakseni, että "Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen”.Siitä sitten ajeltiin, välillä käveltiinkin, ja tultiin entisen Mäkelän talonkohdalle. Hän kertoi, millaista maanviljelystä Mäkelässä oli hänen aikanaanharjoitettu. Erikoisesti hevosasiat tuntuivat kovasti kiinnostaneen Mäkelänpappaa. Tulimme Vesalan myllyn ja sahan kohdalle ja katselimme sahan aluettavähän aikaa. Ylitimme joen sellaisen sillan yli, jossa ei ollut kaiteita, ja siksitalutin varovasti pyörää keskellä siltaa.

 

Kohta kiepattiin Harjunmäelle, missä meitä oli jo kovastiodotettukin, että minnekähän ne miehet oikein lähtivät. Pappa kertoi, että meteimme oikein mukavan kyläkierroksen, jotta Arvo saisi nähdä nämä kauniit maisemat.Tämä tapaus jäi mieleeni silloin pikkupoikana, koulun olin silloin joaloittanut, koska siitäkin oli aina välillä puhetta. Mukava reissu ja minä saintaas limunaatia. Ja tiijättäkö mitä? Kamarissa Eemeli-enolla oli gramofoni jahän pani sen soittamaan musiikkia, jota en ollut ikinä ennen kuullut. Levyltäkuului kansanlauluja ja minä olin ihan haltioissani, kun sain sellaistamusiikkia kuulla.

 

Monet olivat ne kyläreissut, mitä Harjunmäelle teimme. Kunmummu sitten sairastui ja halvaantui, hänen liikkumisensa oli kovin vaikeaa.Silloin kävimme äitini kanssa usein mummua katsomassa.

 

Poikavuosien kyläreissujenko takia Koskenvarresta jäi niinmukava muisto, että vieläkin kesäaikana pyöräilen Koskenvarrella jaympäristössä montakin kertaa kesässä. Tämän edellä kuullun kyläkierroksenkinSaukonkylän ja Kurejoen kautta olen tehnyt viime vuosina, kun olenKirkonkylässä asunut. Poikavuosien retket ja pienet kyläreissut ovat mukaviamuistella pyöräillessäni. Mukavasti matka vielä taittuu nykyajan hyvillä teillä,vaikka omassa mittarissakin on

 

jo yli 75.

 

Arvo Isotalo

 

tyttärenpoika

 

Äänitteestä puhtaaksikirjoittanut

 

Seija Salmela

 

Varoitus ja enneuni

 

Kirjassaan ”Titanicin tuntematon lapsi” Ulla Appelsinkertoo Maria ”Maija” Panulan (s. Ojala) perheen tarinan. Maria hukkui viidenpoikansa kanssa Titanicin haaksirikossa. Kirjassa kerrotaan, että loppiaisena1912 ennen matkalle lähtöään Maria kävi Alajärvellä tapaamassa ystäväänsäVilhelmiina Mäkelää. Maria ja Vilhelmiina olivat syntyneet samana vuonna javiettäneet lapsuutensa ja nuoruutensa Kauhajärvellä. Vilhelmiina kehotti Mariaaolemaan lähtemättä vedoten siihen, etteivät he olleet enää mitään tyttösiä vaan41-vuotiaita. ”Mitä sinä sinne lähdet, vanha ihminen, hukut vielä Atlantinsyvyyteen”, Vilhelmiina tokaisi.

 

Maria kertoi Vilhelmiinalle enneunestaan, jonka oli nähnyt,kun hänen vanhin tyttärensä oli hukkunut Lapuanjokeen. Unessa Emma neuvoi,mistä hänen ruumiinsa löytyisi. ”Elä sure minua äiti. Ei veteen ole paha kuollaja veteen sinunkin pitää kuolla.” Oudot enteet ja ystävän varoitukset eivätsaaneet Mariaa perumaan matkasuunnitelmiaan. Vihtori Mäkelä kirjoittitapauksesta sittemmin Vaasa-lehteen.

 

Lähes sata vuotta sitten, 18.4.1912, liikuttuneetkanadalaiset Mackey-Bennett kaapelilaivan merimiehet löysivät pienen lapsenruumiin ja hautasivat hänet Halifaxiin Fairview Lawn hautausmaalle tunnistamattomanapienokaisena hautaan numero 4 ja hänestä tuli kaikkien Titanicin lapsiuhriensymboli: "Tuntematon lapsi". He olivat löytäneet kauniin, vaaleahiuksisenpikkupojan kellumasta veden pinnalla ilman pelastusliiviä, kasvot ylöspäin.Hänet oli puettu harmaaseen turkisvuoriseen takkiin ja ruskeaan villapaitaan jajalassa oli flanelliset alushousut. Vasta nyt tuntematon lapsi on tunnistettuDNA-tutkimuksen avulla. Lapsi oli Marian nuorin lapsi Eino. (Appelsin 2003)

7

 

Erkki Jaakonpoika Ojala

 

s.21.1.1872, k.29.12.1957 Lappajärvi

 

Puoliso: Saara-Liisa s. Kangastie

 

s.29.8.1879 Alajärvi, Menkijärvi,k.10.3.1953 Lappajärvi

 

Erkki Ojala oli Ketolan talon isäntä ja vanhempana häntäyleisesti naapurien keskuudessa kutsuttiin Erkki-sedäksi. Elämäntehtävänsä hänsuoritti maanviljelijänä.

 

Erkki Ojala oli niitä harvoja nuoriamiehiä, joka suorittiasepalveluksen Venäjän Keisarin armeijassa. Kirkossa kuulutettiin, ettäasepalvelusikäisten nuorten miesten on ilmoittauduttava syyniin (tarkastukseen)Lappajärven kirkolle. Kuulutus luettiin kolmena sunnuntaina peräkkäin kirkossa.Jos meni Amerikkaan töihin ja siellä ollessaan täytti 27 vuotta, palattuaansieltä kotimaahan ei enää tarvinnut mennä asepalvelukseen.

 

Kutsunnoissa yhtenä tärkeänä asiana oli arvannosto.Yleisesti sanottiinkin, että "mennään arvannostolle". Arvannosto olitärkeä kutsuntoihin saapuvalle, sillä siinä ratkaistiin, minkälaiseenasepalvelukseen joutui. Lyhyt arpa tiesi sitä, että pääsi niin sanottuunkesäoppiin, joka oli kolmen kuukauden palvelus reservikomppaniassa jasuoritettiin Alavuden kirkolla. Pitkä arpa määräsi nuorenmiehen kolmen vuodenvakinaiseen palvelukseen Keisarin armeijassa. Keskimäärin noin kymmenen miestäpitäjästä joutui kolmen vuoden palvelukseen. Erkki Ojalan kohdalle sattui pitkäarpa ja hän joutui siis kolme vuotta palvelemaan Keisaria.

 

Äksiisi (harjoitus) oli hyvin jäänyt Erkin mieleen.Komentosanat ja äksiisitemput, joita Erkki-setä mielellään meille penskoillenäytti, olivat mielenkiintoista nähtävää.

 

Venäläisiä komentosanoja olivat:

 

smirna = asento

 

vol-no =lepo

 

napra-vo=käännös oikeaan

 

nalje -vo =käännös vasempaan

 

naple-tsho = olalle vie

 

Erkin ja Sanna-Liisan avioliitosta syntyi kymmenen lasta,joista viisi kuoli pienenä. Yksi tyttäristä meni naimisiin Hirvijoelle, kaksiavioitui järven toiseen päähän Luomalaan, nuorin tytär jäi hoitamaan vanhaaväkeä ja poika otti isännyyden Erkin jäädessä viettämään syytinkipäiviään.

 

Paksu oli aikanaan raivaamalla ja tekemällä kauppoja saanuthaltuunsa suurin piirtein koko Ojalan numeron maat. Paksun luopuessa tilastaanpoikiensa hyväksi sai Erkki melkein kolmenkymmenen hehtaarin talonasuttavakseen. Ne maat, jotka Erkki sai asuttavakseen, Paksu oli ostanutKetolan toisen sukuhaaran jäseniltä, Ahonpään veljeksiltä, joiksi heitäkutsuttiin, alkuaan Ojaloita. Maat olivat päässeet rappeutumaan, koskaveljekset eivät olleet kovin innokkaita maanviljelijöitä. Erkillä olikin suurityö saada pellot tuottavaan kuntoon.

 

Suurten nälkävuosien jälkeen alkoi paljastua maassamaanviljelyksen suuri alkeellisuus. Hallitusvaltakin alkoi osoittaa tietätehokkaampaan talouteen valistuksen avulla. Kehotettiin perustamaanmaamiesseuroja, edistämään maataloutta ja muita maataloudellisia yhteisöjä.Etenkin karja- ja metsätalouden osuus korostui valistuksessa.Peltoviljelyksessä otettiin entistä tehokkaampia työvälineitä käyttöön.Puutavaran kysyntä alkoi teollistumisen kautta lisääntyä, mikä toi maaseudulle kaivattualisätyötä. Metsästä alettiin taas saada tuloja, kun tervanpoltto oli hiipunut.

 

Maanviljelyksen ohella Erkki otti innolla osaa kylänyhteisiin asioihin. Sitä aikaa kun Erkki oli parhaimmassa iässä, on sanottumaatalouden kannalta "Edistyksen aikakaudeksi". Kaikenlainenvalistustoiminta maaseudulla sai silloin alkunsa samoin yhteistoiminta.Erkkikin oli perustamassa kylään maamiesseuraa v.1911 ja kuului senensimmäiseen johtokuntaan varajäsenenä. Mainittakoon vielä, että maamiesseuraperusti oman ammattialan kirjaston Ojalaan, joka myöhemmin yhdistettiinkansakoululla toimivaan kunnankirjastoon.

 

Meijerin perustamisessa Erkki Ojala oli heti alusta alkaenmukana. Meijerin perustava kokous pidettiin kansakoululla v. 1923. Erkki oliperustetun osuuskunnan hallituksen varajäsen. Kun aikanaan tuli kysymys, minneuusi meijerirakennus tulisi rakentaa, oli Erkki Ojala veljensä Kustaa Ojalankansa erimieltä kokouksen kanssa, joka suositteli uudeksi paikaksi Ranttilaa.Kustaa ja Erkki merkityttivät eriävän mielipiteensä pöytäkirjaan. Heidänmielestä oikea paikka olisi ollut Kiilusessa. He lupasivat olla liittymättäosuuskuntaan, jos näin ei tapahdu. Enemmistön kanta voitti, meijerirakennettiin Ranttilaan. Kun meijeri valmistui, vietiin niin Kuustaantuvalta kuinErkintuvastakin maidot uuteen meijeriin.

 

Kauhajärven kuuluessa tuohon aikaan Lappajärven pitäjäänoli Erkki Ojala mukana edustamassa kylää. Monet olivat ne matkat, jotka hänteki kuntakokouksiin Lappajärvelle. Tuo kolmen peninkulman matka hevosella ottipaljon aikaa. Sisaren luona, joka oli Aholassa naimisissa, oli varmaanmieluisaa käydä kahvilla tullen mennen ja hevosta lepuuttamassa. Aholasta matkajatkui Lappajärveä pitkin kirkolle. Kesällä usein mentiin veneellä järven yli.Ojala kuului holhouslautakuntaan, joka käsitteli köyhien asioita. Kauhajärvenerotessa Lappajärvestä ja liittyessä Lapuaan, hän jatkoi Lapualla samaaluottamustointa. Erkin tultua vanhaksi tämä luottamustoimi siirtyi hänenpojalleen Kusti Ojalalle.

 

Henkilökohtaisesti muistan Erkintuvan Erkin hänen vanhoiltapäiviltään. Sellainen muistikuva minulle on jäänyt, että hän oli rauhallinen jahyväntahtoinen vanhamies. En ainakaan muista, että hän olisi meille lapsilleärhennellyt, kun siinä hänen luonaan pyörittiin. Hän tapasi hyvin useinistuskella Erkintuvan päädyllä nurmikolla ja siinä seurailla maailman menoa,hyvin paljon yksistään. Kyllä siinä naapurienkin isännät usein istuskelivatseurana. Kaiken kaikkiaan Erkki-setä antoi sellaisen patriarkaalisen vanhanmiehen vaikutelman. Hän ei aivan kaikkea puhunut mitä ajatteli.

 
Risto Ojala
 

 

8
 
 
 
 
 
Kustaa Jaakonpoika Ojala

s. 17.10.1874, k. 1.7.1957

Puoliso: Johanna Matilda Paavola

s. 19.9.1873 Alajärvi, k. 17.11.1955

Vuoden 1943 henkilötodistuksen mukaan Kustaa JaakonpoikaOjalan tuntomerkkeinä mainitaan: pituus 167 cm, hiusten väri tumma, silmienväri siniharmaa, kasvojen muoto soikea, parta ajeltu. Jotakuinkin sellaisenaminä isoisäni muistan. Hänen ulkoinen olemuksensa oli tanakka, mutta ei lihava.Miehille niin yleistä kaljuuntumista en muista.

Isoisän lapsuudesta ei ole säilynyt merkintöjä. Voidaanvain kuvitella, millaista oli olla Ketolan Paksun poikana. Aina ei varmaankaanaivan kitkatonta, sillä patriarkoillakin on omat puutteensa. Varmaantoimeliaisuus ja tiedonjano ovat sieltä peräisin. Isoisä on säilyttänyterinäisen määrän lehtileikkeleitä, pöytäkirjoja yms. materiaalia, mistäseuraava teksti on pääosin koottu.

Isoisä on ollut jo alta kaksikymppisenä kihloissakauhavalaisen Kaisa Jaskarin kanssa. Kuitenkin syttyi rakkaus, päinvastaisistatoiveista huolimatta, Paavolan Hannaan ja kihlaus purkautui. Johanna Matilda(Hanna) Paavola ja Kustaa tapasivat toisensa Alajärvellä, missä isoisä olitöissä sisarensa Vilhelmiina (Miina) Mäkelän talossa. Sisar oli yllyttänyt"ottamaan Paavolan Hanna-Tillasta vaimon, koska tämä oli komea ja työtäpelkäämätön tyttö", vaikkakin vaatimattomista oloista. Isoisä ei ollutomien muistiinpanojensa mukaan aluksi ollenkaan innostunut ehdotuksesta, sillähänhän oli kihloissa rikkaan talon ainoan tyttären kanssa. Uskovaisena miehenähän jopa rukoili, että alkava rakkaus Paavolan tyttöön sammuisi. Toisinkuitenkin kävi. Hanna ja Kustaa vihittiin avioliittoon morsiamen kotona8.9.1894 ja vihkitodistus on vieläkin tallella raamatun välissä. Äitini SannaMaria (Maija) s. 8.7.1895 oli vanhin heidän lapsistaan.

Huhtikuun 27. pnä vuonna 1895 on Kustaa Jaakonpoika Ojalaollut sotaväen kutsunnoissa. Tässä tilaisuudessa hänet on vapautettuasevelvollisuuden suorittamisesta "sotapalvelukseen kykenemättömänä".Isoisästä tuli näin "kruunun raakki". Tarkempaa syytä ei mainita eikäsitä ole muutenkaan löytynyt. Liekö syynä tapaturman aiheuttama vamma, silläjossakin yhteydessä hän kirjoittaa onnettomuudesta, johon oli joutunut.Ilmeisesti se ei pahemmin häntä vaivannut, siIlä koskaan en muista havainneeniisoisässä ruumiillisesti mitään poikkeavaa. Em. todistuksen alalaidassa onmaininta "Tämä todistus on tarkasti säilytettävä". Niin on tehty.

Kustaa oli yksi Ketolan Paksun kuudesta pojasta, joten hänsai vastaavan osan päätilasta perintönä. Tarkka ajankohta ei ole tiedossa,mutta se lienee tapahtunut aivan vuosisadan vaihteessa. Kuustaantuparakennettiin ulkorakennuksineen suureksi osaksi velkarahalla, vaikkarakennusmateriaalina käytettiin ilmeisesti myös "perintöosaa".Ainakin Erkintuvan rakennusten jakamisesta on pöytäkirja jäljellä.

Velkoja jäi melkoisesti ja niinpä isoisä lähti Amerikan"kultakaivoksille" 3.4.1905 tienaamaan talorahoja. Johannes-veli olimennyt sinne jo muutamaa kuukautta aikaisemmin, joten vastaanottaja olitiedossa uudella mantereella. Muuta helppoa ei matkassa tainnut ollakaan, silläkotiin jäi vaimo viiden lapsen kanssa itkemään, "ilman rahaa jarukiita". Isoisän ensimmäinen rahalähetys tuli juhannukseksi. Väliajanisoäiti oli elättänyt perhettään veljeltään lainaksi saamillaan leipäaineilla.

Papereista ei selviä, kuinka pitkäksi tämä Amerikan matkaoli suunniteltu. Ulkomaan passi on kirjoitettu viideksi vuodeksi, mutta isoisäpalasi takaisin heti, kun oli saanut tienatuksi varat velkojen maksuun. Lastensyntymäajoista päätellen matka kesti parisen vuotta. Passi oli muuten tuohonaikaan nelikielinen: venäjä, suomi, ruotsi ja ranska.

Kuustaantupa eli maanviljelyselämää viitisentoista vuotta,mutta sitten on tapahtunut jotakin isoisän pirtaan sopimatonta, silläisovanhempani ovat aikoneet myydä koko tilan elokuussa 1921.Huutokauppailmoituksen luonnos on tehty ja on tallella, liekö sitten itsetilaisuutta järjestetty. Tila on kuitenkin jäänyt myymättä. Vakavasti asia onollut esillä, koskapa isoisä on lehti-ilmoituksella etsinyt uutta tilaa Keski-ja Pohjois-Pohjanmaalta. Tarjouksiakin on tullut. Ilmeisesti tilanmyyntisuunnitelmiin liittyen isoisä luopui Ketolan Saha ja MylIy Oy:nosakkeista ja myi ne Emil-veljelleen joulukuussa 1920.

Kuustaantuvan Kuustaa, kuten isoisää yleisesti nimitettiin,kävi kansakoulun ja opiskeli aikuisiällä itsekseen lisää. Oppimäärän laajuuttaei tiedetä, mutta kansakoulu oli ollut käynnissä jo lähes 10 vuotta. Isoisänkäsiala on selvää ja esitystapa asioista vakuuttavaa ja selkeää. Taidoistaanhän on saanut todistuksen:

Talokas KustaaOjala, Lappajärven pitäjän Kauhajärven kylästä, omaa kansakoulukurssiapaljonkin laajemman oppi- ja tietomäärän, minkä hän on saavuttanut ahkeran japitkäaikaisen itseopiskelun kautta, sekä että hän on uskonnollismielinen jaraittiutta harrastava, minkä kaiken täten pyynnöstä todistan.

Lappajärvellämarraskuun 9 pnä 1919.

A F Ilmoni,Kauhajärven kansakoulunjohtaja (sinetti)

Mihin lie tuota todistusta tarvittu, pyynnöstä se on jokatapauksessa asianomaiselle annettu.

"Uskonnollismielinen" on aika laimea ilmaisu,sillä isoisä oli minun mielestäni todella uskovainen sanan varsinaisessamerkityksessä. Hän eli parhaan kykynsä mukaan sellaista elämää kuin opetti janäytti esimerkkiä meille nuoremmille. Kuitenkin yllätyin melkoisesti, kun luinhänen jälkeensä jättämän "Hääpuheen". Puhe osoittaa isoisän olleensen aikaiseksi mieheksi varsin avarakatseinen ja mm. naista kunnioittava eikäollenkaan varsinainen "patriarkka". Muita puheita ei olekaansäilynyt, vaikka tiedetään hänen pitäneen puheita lukuisissa tilaisuuksissamonipuolisista aiheista. Raamatun lehdillä on runsaasti alleviivauksia jaerilaisia merkintöjä, mikä osoittaa pyhän kirjan olleen ahkerassa käytössä.

Merkkipäiväkirjoitusten mukaan isoisä on ollut monessamukana. Vaikuttamisalueina mainitaan mm. suonkuivatushankkeet, maamiesseura,osuusmeijeri, tiehankkeet Lappajärvelle ja Lapualle, säästöpankkitoiminta,holhouslautakunta, lainajyvästö, 40 vuotta kansakoulun johtokunnanpuheenjohtajana ja kyläkirkko. Hän oli voimallisesti ajamassa Kauhajärvenliittämistä Lapuaan. Yleensä asiat menivät silloisen "kyläpäällikön"mielen mukaan, mutta joskus yleisessä kokouksessa päätettiin vastoin hänennäkemystään. Joskus isoisä sanoutui irti koko suunnitelmasta, mutta hyväksyisitten enemmistön kannan ja palasi näin ruotuun. Tällä tavalla kävi mm.Kauhajärven koulun myynnistä saatujen varojen käytöstä päättävässä kokouksessa.Enemmistö päätti jakaa rahat pääluvun mukaan, kun taas vähemmistö olisihalunnut remontoida kirkon. Yksi kuudesta vastalauseen allekirjoittaneesta oliKustaa Ojala.

Toinen vastaava tapaus on kirjattuna Meijeriosuuskunnanperustavan kokouksen pöytäkirjassa. Isoisä oli ollut alusta asti innokkaastimukana meijerin perustamisessa, mutta kun laitoksen sijoituspaikaksi tuliRanttila eikä Koukkari, sanoutui hän Erkki-veljensä kanssa irti kokohankkeesta. Muita eriävän mielipiteen ilmoittajia ei ollutkaan ja heidänkinkarjojensa maito vietiin aikanaan Ranttilaan.

Eräs toteutumattomaksi jäänyt suunnitelma oli saada toinenLappajärven papeista asumaan Kauhajärvelle. Tuomiokapitulia lähestyttiinvetoavalla kirjeellä, jossa kielteisessä tapauksessa uhattiin perustaa omakunnallisseurakunta. Kirje ei auttanut. Ilmeisesti tämä kuitenkin osaltaankiirehti liittymistä Lapuaan niin kunnallisesti kuin seurakunnallisestikin.

Joskus vähän ennen 20-luvun alkua isoisä on kuulemma aivanyksin ja muilta mitään kysymättä antanut kinkereillä ilmoituksen sukunimienvaihdosta. Nimen vaihto olisi koskenut suurta osaa Paksun suvusta. Vain hänenoma nimensä olisi jäänyt Ojalaksi, muista olisi tullut Alasia, Ylisiä,Ahonpäitä jne. Ihme kyllä, tuo esitys on edennyt "puolivalmiinakin"varsin pitkälle, koska esim. Kotoluhdan Jaakko, virallisesti Ojala, on mennytkutsuntoihin Alasen Jaakkona ja saanut satikutia väärällä nimelläesiintymisestä. Isoisän tarkoituksena lienee ollut tunnistamisen helpottaminen.

Vuosilta 1917 ja 1918 on tallessa Vaasan läänin kuvernöörinantama järjestysmiesvaltakirja, jossa tehtäväksi annetaan "etsiskellä jahävittää salaisia viinanpolttimoita sekä saattaa syyllisetedesvastuuseen". Ilmeisesti isoisä havaittiin tehokkaaksi järjestyksenvalvojaksi, koska hänet määrättiin vuodeksi hoitamaan Lappajärvennimismiespiirissä poliisikonstaapelin tointa. Käytännön kokemus vastasiilmeisesti puuttuvaa koulutusta. Isoisä tunnettiin siis järjestyksen jalaillisuuden miehenä, mutta ainakin yhdessä asiassa hänen tiedetään rikkoneenvoimassa olevaa lakia. Kestikievaria pitäessään hän oli jääkärienvärväystoiminnassa etappimiehenä. Tämä laittomuus suotakoon anteeksi.

Henkilökohtaisia muistikuvia selatessa tulee ensimmäisenämieleen isoisän pitämä pyhäkoulu. Hän toimi kai lähes 60 vuotta pyhäkoulunopettajana. Koulun pitopaikka ja opettaja vaihteli tiettyä kiertoa noudattaen.Isoisän vuorolla oli pakko mennä pyhäkouluun. En tiedä miksi, mutta hänenvuorollaan koulusta pinnaaminen ei ollut mahdollista. Isoisä istuiKuustaantuvan ison pöydän päässä majesteetillisen ja pelottavankin arvokkaana.Päivän teksti ja muistolause käytiin asiallisesti läpi. Hän oli mahtavaääninenveisaaja, mutta nuottikorvaa oli suotu niukalti. Se ei kuitenkaan haitannutopettajaa itseään ollenkaan, mutta oppilaiden laita oli pääsääntöisesti toisin.

Olin joskus pikkupoikana isoisän kanssa paimenessaKokkosaaressa. Oli alkukesä, jolloin laitumet olivat niukkaheinäisiä ja olipakko viedä lehmät välillä metsäänkin. Kokkosaari on naapurikunnan puolella,mutta se ei tahtia haitannut. En tiedä, oliko maanomistajan kanssa sovittujotakin, ilmeisestikään ei. Metsässä oli ruohoa, mutta oli myös valkohapsuistaniittyvillaa, "tukkapäätä" kuten me sitä nimitimme. Lehmä ei jostakinsyystä syö niittyvillaa, mutta isoisän mielestä sen olisi pitänyt kelvata.Tämän hän toi julki sanomalla: "Melekeen valamista maitoa eressännä, eikäkelepaa." Eivät syöneet vieläkään.

Veli-Kauko toi nuorikkonsa, Doriksen, ensi kertaa näytilleKauhajärvelle 40-luvun puolivälissä. Isoisä tuli heitä vastaan jossakinMummuntuvan paikkeilla. Lyhyen esittelyn jälkeen isoisä oli tutkinutkatseellaan kaupunkilaistyttöä kotvan ja sanonut: "No, koria oot päältäpäin, mitä lie sisältä." Tarvittiin hiukan selittämistä, jotta Doris oliselvinnyt hämmennyksestään.

Johanna Matilda eli puhekielessä Hanna oli syntyäänalajärveläinen. Hän oli nuorin lapsista. Kotiolot olivat jälkipolvillejääneiden tietojen mukaan varsin vaatimattomat taloudelliselta kannalta. Hänenisänsä oli kovin taipuvainen viinan viettelyksiin ja sitä paitsi väkivaltainenollessaan humalassa. Perhe joutui ilmeisesti useinkin karkumatkalle japiiloutumaan. Hannan ollessa 11-vuotias isä lähti

Amerikkaan ja jäi sille tielle. Hannan äiti jäi näinnykykielellä ilmaisten yksinhuoltajaksi hoitamaan sekä talon että lapset.

Hanna-tyttö sai varhaisnuoruudessaan kokea yhtä jos toistamuutakin. Seuraavat episodit löytyivät isoisän jälkeensä jättämien papereittenjoukosta. Jää epäselväksi, milloin nämä on kirjattu paperille, mutta joskusniistä on ilmeisesti keskusteltu avioparin kesken. Näitä isoäidinnuoruusvuosien tapahtumia en voi todistaa oikeiksi, mutta ei ole myöskään mitäänsyytä epäillä niiden todenperäisyyttä. Isoisä on merkinnyt ne muistiin ikäänkuin isoäidin kertomana minämuodossa.

"Kruununvoudinpoika kävi laivakatteenin koulua. Hän oli lomalla. Pesin pyykkiä koskenrannalla ja hyräilin laulua: 'Kävelin virran rannalla, näin kauniin pojan, annalämmin kätesi, minä annan sydämeni.' Woudin poika oli takanani, otti kiinnikäteeni ja sanoi: 'Siinä lämmin käteni, annatko minulle sydämesi?' 'Sinä vainnarraat köyhää tyttöä', sanoin. Mutta poika oli tosissaan ja kertoi jo puhuneensaasiasta isänsä kanssa ja isä oli luvannut pitää komeat kihlajaiset ainoallepojalleen. Wouti oli kotoisin Kyröstä ja sieltä sekä Alajärveltä ja muualtakintuli runsaasti vieraita. Sulhaseni pani sormuksen sormeeni, otti kaulastakiinni ja suuteli vieraiden nähden. Rautaruukin patruuna kehui meitä komeaksipariksi. Nuoret jäivät tupaan tanssimaan ja wouti vei muun väen toiseenhuoneeseen juomaan kihlajaisia. Sulhaseni sanoi, että nyt olen hänen omansaeikä meitä voi erottaa muu kuin kuolema. Hän kertoi matkustaneensa Intiat jaAustraliat, mutta ei ollut tavannut yhtään minun kaltaistani tyttöä. Hän olipäättänyt meidän muuttavan Italiaan asumaan ja siellä minun olisi hyvä ollaeikä tarvitsisi tehdä raskasta maatyötä. Samana vuonna sulhaseni kuoli Italiassaja haudattiin sinne.

Hoiskon Jussi,rikkaan talon poika, alkoi minua riiaamaan. Hän oli ryyppymiehiä. Sanoinhänelle, että en ota juoppoa miestä. Ole vuosi juomatta, niin mennään sittenyhteen. Se loppui siihen. Samoin kävi kurejokiselle kauppiaalle, jolla oli tientoisella puolen tytöllä huorilapsi. Oli minun luonnolleni mahdotonta ottaahäntä, vaikka olikin rikas mies."

KarstulanRautaruukin patruunakin alkoi katsella minua. Hän oli Kyröstä kotoisin jaomisti siellä talon. Kyrössä käydessään patruuna vieraili kruununvoudin luona,missä olin emännän apuna ruokaa laittamassa. Käräjien aikana sitten patruunakysyi, tulisinko laittamaan hänelle ruokaa. Vastasin, etten tule, sillä miehenion kuollut enkä toista miestä ota. En kulje tansseissakaan ja olen hoitamassavanhaa äitiäni. Mutta niin siinä kävi, että lopulta lupauduin patruunallevaimoksi. Sovittiin päivä, jolloin mennään Vaasaan ostamaan kihlat. Kuitenkinennen Vaasan matkaa tuli patruunan renki Karstulasta hakemaan minua, koskapatruuna oli sairastunut ja halusi tavata minut. Seuraavana yönä hänkuoli."

Hannasta tuli sitten aikanaan Kustaa Ojalan vaimo, äitinioli hänen vanhin lapsensa. Ajan tavan mukaan naisten tekemisistä ei juurikirjaa pidetty, mutta voidaan olettaa, että Kuustaantuvan emännälläkin tehtävääriitti. Lapsikatras oli kohtalainen ja aviomies oli mukana monenlaisissaluottamustoimissa, joten perheen sisäisissä asioissa oli emännällä riittävästiaskaresta. Isoäiti oli tottunut lapsesta asti työntekoon, joten kotiasiatsujuivat varmaan moitteettomasti. Hannalta ei liiennyt paljonkaan aikaaulkopuolisiin harrastuksiin. Lottajärjestön toimintaan hän on kuitenkinosallistunut, koska isoäidin 70-vuotispäivillä on esiintynyt mm. kyläosastonlottakuoro. Hengellinen toiminta oli lähellä hänen sydäntään ja Kustaantupa oliaina avoinna hengellisten tilaisuuksien pitopaikaksi. Lehtitiedon mukaan noillasyntymäpäivillä oli puhumassa Oulun hiippakunnan vastavalittu piispaMalmivaara.

Oman lisänsä isoäidin, samoin kuin muidenkin sen sukupolvennaisten, elämään toivat sota-ajat. Tuskin isoäiti oli onnellisen tietämätönKuustaantuvan kestikievarin toimimisesta etappipaikkana jääkärienvärväystoiminnassa. Santarmien kysyessä, värvätäänkö täällä, isoäiti vastasi,että mitä se värvääminen on. Kysykää mieluummin lastenhoidosta. Jälkikasvulleei tästä "laittomasta toiminnasta" kerrottu mitään, äitinikin kuuliasiasta vasta vuosia myöhemmin. Kaikesta huolimatta vapaussota oli isoäidilleulkokohtainen tapahtuma, vaikka hänen vanhimmat poikansa olivat aktiivitoiminnassamukana. Toisin oli sitten talvi- ja jatkosodan aikana. Sota vei kaksi poikaa,Väinö katosi ja Oskari menehtyi rintamalla saamaansa tautiin. 

Antti Uotila

Tyttärenpoika

 
9
 
 
JohannesJaakonpoika Ojala

s. 25.1.1883, k. 8.11.1932 USA

Puoliso: Maria Knuuttila

1800 -1900 vuosisadan vaihde oli vilkkaan siirtolaisuudenaikaa. Tämä "Amerikan tauti" iski myös Paksun jälkeläisiin. Jotkutviipyivät matkalla vain muutaman vuoden, mutta yksi Ketolan Paksun pojista,Johannes, jäi sille tielleen.

Ei ole tiedossa mitään varsinaista syytä Johanneksenlähtöön, toivo paremmasta ja varmemmasta toimeentulosta on sekin riittävä syy.Voi ehkä olla joitakin muitakin syitä. Paksun syvän uskonnollisen vakaumuksenja raittiuskäsitteen huomioiden, ei varmaankaan ollut kovin helppoa olla Paksunpoika. Meillä kotona ei koskaan puhuttu mistään Amerikan sedästä. Yhteys kotiinon joka tapauksessa säilynyt ja Johannes oli vastaanottamassa veljeään Kustaatajo samana keväänä tämän mennessä tienaamaan talorahoja. Kuustaantuvanperäkamarin seinällä on komeissa kruusatuissa raameissa valokuva Kustaasta.Johannes on lahjoittanut taulun veljelleen nimipäivälahjana v. 1906Fairportissa. Paksun sukua kartoittaessani minulle tuli kuitenkin melkoisenayllätyksenä, että yksi äitini sedistä oli mennyt Amerikkaan. Sittemmin olensaanut tietää, että jotkut olivat saaneet sodan jälkeen Amerikan paketteja jaettä Amerikan vieraitakin oli käynyt Kauhajärvellä.

Johannes on lähtenyt 22-vuotiaana matkaan. Vuodenvaihteessa1904-05 matka on alkanut Hangosta ensin Englantiin ja siitä edelleen.Yhdysvaltoihin saavuttuaan Johannes on ilmeisesti asettunut heti pohjoisenSuurten järvien rantamille Ohion valtioon. Nimi muuntui amerikkalaisittain jaJohanneksesta tuli John. Hänet vihittiin avioliittoon Maria Knuuttilan kanssaheti samana keväänä.

John Ojalan hauta on Painesvillen kalmistossa Ohionvaltiossa

Antti Uotila

 

Johannes Antti Ojalan perheen vaiheista USA:ssa

Johannes Ojala, yksi Jaakko Ojalan pojista, syntyiKauhajärvellä Suomessa 25. tammikuuta vuonna 1883. Hän oli ainoa 14sisaruksesta, joka muutti Amerikkaan. Hän purjehti Amerikkaan vuonna 1900Germanic-laivalla ja asettui asumaan Fairport Harboriin Ohioon, missä asuipaljon suomalaisia ja unkarilaisia. Siellä hän tapasi Isokyröstä tulleen MariaAdolfiina Knuuttilan ja meni hänen kanssaan naimisiin. He saivat kahdeksanlasta, joista kaksi kuoli aivan pienenä ja kaksi nuorena aikuisena.
 
 

Johannes, Maria ja vanhin poika Adolph sekä Kustaa 

Aluksi Johann, kuten häntä kutsuttiin, työskentelirakennuksilla Fairportissa. Niiden vuosien aikana Kustaa-veli tuli SuomestaUSA:an ja he tapasivat usein (valokuvassa). Myöhemmin Johann työskenteli DiamondAlkalissa, kemiantehtaassa, jossa melkein kaikki muutkin kaupungin asukkaatolivat töissä.
 
 
 

Johanneksen lapset Eileen, Alyce, Jack ja Agnes

Johanneksen ja Marian eloon jääneet lapset olivat Anselmi, Agnes,Alisa ja Alina. Anselmi (Jack) muutti Detroitiin Michiganiin, missä hänkasvatti kaksi lasta ja työskenteli autoteollisuudessa. Akne (Agnes) muuttiMiamiin Floridaan ja sai Janet-tyttären. Alisa (Alyce) ja Alina (Eileen) jäivätFairportiin ja saivat molemmat kaksi lasta.
 
 

Johanneksen talo Fairportissa

Perhe muistaa Johanneksen kertoneen tarinoitasynnyinpaikaltaan, missä kaikki asuivat punaisissa taloissa järven rannalla.Janet muistaa myös, että hänen äitinsä Agnes Wilhelmina oli saanut nimensätätinsä Wilhelmiinan mukaan. Johann kuoli 8.11.1932 Fairport Harborissa. KaikkiJohannin lapset ovat jo kuolleet ja heidän jälkeläisensä asuvat Ohiossa,Illinoisissa, Arizonassa ja Georgiassa.

Myöhemmin sukulaisia tuli käymään Fairport Harborissa,mutta ei ole enää tiedossa keitä he olivat. He tapasivat Alycen ja Eileenin.Vielä paljon myöhemmin, vuonna 2000, Eileenin lapsenlapsi Chris Moser ja hänenvaimonsa kävivät Suomessa ja tapasivat Antti ja Maija Uotilan. Vuonna 2006Agnesin tytär Janet, hänen miehensä Gene ja poikansa Park Cofield kävivätSuomessa. He tapasivat Esa ja Päivi Uotilan sekä Antti Ojalan Helsingissä,Antti ja Maija Uotilan Kauhavalla ja Saara Ulvisen Kauhajärvellä. He kävivätmyös Isokyrössä katsomassa Janetin isoäidin kotipaikkaa. Oli suurenmoistatavata miellyttäviä ja rauhallisia Ojalan suvun jäseniä ja nähdä heidänpunaiset talonsa järven rannalla!

Helmikuussa 2007

Janet Louise Myers Cofield

Agnes Wilhelmina Ojalan tytär

Atlanta

Georgia, USA

Käännös: Seija Salmela
 
10
 
 

Eemil Eljas Ojala

s. 8.5.1888 Lappajärvi, k. 24.7.1963 Lapua

1. puoliso: Lempi Adolfiina Kotamäki

s. 13.9.1885 Jalasjärvi, k. 24.2.1911Lappajärvi

2. puoliso: Helmi Sofia Myllykangas

s. 15.7.1891 Alajärvi, k. 23.12.1975 Lapua

Äidinpuoleiset isovanhempani olivat Eemil Eljas Ojala,Jaakko ja Anna Ojalan nuorin lapsi, ja Helmi Sofia Ojala os. MyllykangasAlajärveltä, Antti ja Maria Myllykankaan tytär. Naimisiin he menivät Eemelinollessa leskimies ja seitsemänvuotiaan Anna-tyttären isä. Me lastenlapsetkutsuimme isovanhempiamme mummuksi ja papaksi. Papasta koko kylän väki käyttinimeä Setäläinen ja mummu oli Setälän emäntä. Heidän kotinsa paikan nimi oliSetälä.

Nämä Siiri-äitini vanhemmat olivat kummejani. Syntyessänipappa oli 56-vuotias ja mummu 53 vuotta vanha. Isäni oli sodassa kuten myösenoni Uuno, Erkki ja Urho. Vanhin veljeni Juhani oli 6-vuotias ja nuorin enoniJorma 15 vuotta vanha. Tarinan mukaan Jorma neuvoi sisarenpoikaa mm.lastenhoidossa, kujeet mielessä. Kerttu- ja Aino-täti olivat nuoria neitosia.Anna oli jo lähtenyt kotoaan ja avioitunut äitinsä kotiseudulle. Synnyin tähänSetälän perhekuntaan ja olen saanut sieltä monenlaisia vaikutteitaelämänmalliin.

Ollessani puolitoistavuotias sota päättyi jalapsuuskodistani Tajakan perhe lähti uudelle pysyvälle kotiseudulleen. IsäniVeikko sai perheen kotiinsa Puronvarrelle. Kanssakäyminen Setälän väen kanssaon aina ollut läheistä koko meidän perheellä. Neljän kilometrin matka Ketolaanei tuntunut miltään, ei pyryllä eikä pakkasella.

Mummuni oli kodin ihminen. Hänen ikäkautensa naiset olivatkodin ja perheen hyvinvoinnista huolehtivia sitkeitä naisia. Setälässä elettiinlähes omavaraistaloudessa. Navetassa tuotettu maito käytettiin kotona.Separaattori oli tuvassa ja kirnu oli tärkeä vointekokone. Ruokapöydässä oliainakin maitoa ja kirnupiimää juomana. Kirnunkaatamisesta varoitettiin, kunserkkujen kanssa kisattiin. Ruoat mummu valmisti huolella hyvistäraaka-aineista. Ruispuuro oli kauniin kiiltävää ja hyvän makuista, pitkäänhaudutettua. Maitoperunat muistan myös maukkaana keittona.  Mummu keitti maidon erikseen kiehuvaksi jalisäsi sen kuumana keitettyihin perunoihin. Mausteeksi laitettiin paljonkotivoita, löökkiä, suolaa ja maustepippuria. Äidilläni oli siihen ruokaanlyhyempi resepti eikä se maistunut niin hyvältä kuin mummun keitto.Maitoperunat oli siihen aikaan yleinen ruoka. Syötiin kolme kertaa päivässä.Liharuokaa ei ollut joka aterialla. Lapsenlapsille tehdyt voileivät olivat omalukunsa, ohut leipäviipale ja päällä runsaasti kotivoita.

Lampaita oli aina kasvamassa. Niistä saatiin liha ja villa.Villavaatteita tarvittiin paljon isolle miesjoukolle. Karstaukset ja kehräyksetja mummun sinisen rukinsurinan äänen muistan kovin nukuttavana. Huolella jataitavasti hän kutoi kinnaslapaset ja sukat. Villahousut ja -paidat kudotettiinkonekutojalla. Sinistä raitaa muistan niissä olleen. Sain vuosittain mummultasukat, mutta ollessani viisitoistavuotias hän antoi villasukat ja sanoi, ettänyt sinun pitää alkaa kutoa itse. Vaikka opinkin sukan kutomisen taidon, eiminusta tullut niin taitavaa kutojaa kuin mummu oli. Hänen kutomiaan sukkia onkäytössä ainakin vielä Urho-enolla. Itsellänikin on tallessa aarteena mummunkolmekymmentä vuotta sitten kutomat sukat. Mummu malttoi tehdä kaiken huolellaja siististi. Ikkunaverhot olivat kovin huolenpidon kohteena. Sen taidonvarmaan tyttäret oppivat häneltä. Mummun leningit, hameet kuten silloinsanottiin, olivat papan matkoiltaan ostamista hyvistä ja kauniista kankaistavalmistettuja.

Iso urakka oli valmistaa kaikille alusvaatteet. Taitavastimummu leikkasi ja ompeli, myöhemmin tyttäret olivat apuna. Mummun ompelukoneoli tosi kaunis Singer. Ensimmäisen, käsikäyttöisen koneen mummu oli antanutpojan vaimolle Sääskeen. Mummun ompelukoneeseen ei saanut paljon koskea, muttaalle kouluikäisenä sain ollessamme kahden tuvassa pujottaa langanneulansilmään, kun mummu ei nähnyt. Ketolasta lähti Honkiniemeen onnellinentyttö äidille kertomaan, mitä oli saanut Setälässä tehdä.

Eeva-sisareni kanssa ihailimme pikkutyttönä Setälänmattoja. Yhtä mieltä oltiin siitä, että miesten alusvaatteista tulee kauniskohta mattoon. Äitiä neuvottiin, että laita sinäkin paljon vanhojaflanellivaatteita matonkuteeksi kuten mummu. Saimme vastaukseksi, ettei meilletule paljon sellaisia matonkuteita. Olihan kotonani vähemmän miehiä. Mieluisiaretkiä mummun kanssa oli oksien haku lähimetsästä luutiin ja pesimiin. Pesimiäkäytettiin astioiden pesussa. Ne valmistettiin ohuista oksista, kasvia enmuista.

Mummu säilytti koko ikänsä oman Alajärven murteensa. Hänoli 80-vuotias, kun itse tulin äidiksi. Sain laittaa poikani hänen syliinsä.Helmi Sofia oli meille "vanha mummu". Vuosia myöhemmin poikani kertoikotonamme olleille vieraille, miten meidän äiti on tinttaillut kerran. Pelokkaanakysyin: " Milloin?". "Silloin, kun vanha mummu olikuollut", vastasi pieni poikani. Olin itkenyt, kun mummu kuoli.

Eemil Eljas, pappani, oli vain kaksikymppinen nuorukainen,kun hänen isänsä kuoli. Isän pelloista ei kaikille riittänyt perinnöksi, jotenEemil sai matkarahat Amerikkaan 17-vuotiaana. Hän työskenteli kuparikaivoksellaMichiganissa noin kolme vuotta. Vapaa-aikanaan hän oli perustamassasiirtolaisten järjestöjä ja raittiusseuraa. Hän osallistui näytelmäpiiriin jaoli mukana Sointulan toiminnassa. Pappa solmi siellä myös avioliiton.Lempi-puoliso sairastui astmaan ja kuoli kotimaassa toisen lapsen syntyessä.

Amerikan vuosien jälkeen pappa toimi maatalouden alalla.Ahonpään torpan maita ovat vielä vanhemmat enonikin laajentaneet. Lapsuusmuistojenmukaan siellä pellon perukoilla oli pulppuavia lähteitä. Maita ostettiinKetolaisten kydöiltä ja Pihlajakankaalta Alajärveltä. Metsää on myös Perhossa. Setälänmiehet tekivät maanviljelystyöt pääasiassa iltaisin, sillä päätyönä papallanioli sahaustoiminta.

Pappa oli perustamassa Ketolan Saha ja Mylly -nimistäyritystä kotinsa lähelle vuonna 1914. Myöhemmin pappani hankki osakkeet itselleen.Lyhyempiä jaksoja yhtiökumppanien kanssa sahattiin myös Haapavedellä jaPihtiputaalla. Perhossa Oksakosken sahalla toimintaa oli yli kymmenen vuotta.Sahattua puutavaraa myytiin myös ulkomaille, ainakin Englantiin,lastauspaikkana Kokkola ja Kaskinen. Enot ajoivat puutavaraan satamaan. Ketolansahan toiminta kesti noin 50 vuotta. Pappa toimi vastuullisesti sahan johdossakoko loppuelämänsä, mikä oli elämäntehtävä vertaa vailla. Saha on työllistänytsuuren joukon kyläläisiä.

Kunnallisia luottamustoimia papalla oli sekä Lappajärvelläettä sitten vielä Lapualla. Kauhajärven kylä siirrettiin Lapuan kuntaan v.1938.Luulen, että hän oli kylänsä hyvä edustaja kunnallishallinnossa. Autollaan hänvei kokouksiin muutkin kylän edustajat. Pappa oli aina työn touhussa. Ainoatauko oli pyhäpäivän kunnioitus. Mutta silloinkin muistan hänen lähteneenpolkupyörällä tarkastamaan viljelyksiä. Marja-aikaan pappa toi mummulle marjojatuohituokkosessa. Kesällä kukkakimppu luonnosta oli usein kädessä kotiintullessa mummulle tuliaisena.

Pappa teki työtä kehdosta hautaan. Kohtasihan hän matkansapään omalla sahalla työtapaturmassa. Vuonna 1963 heinäkuun kauniina aamunapappa heräsi aikaisin kuten aina. Hän kävi polkupyörällä poikansa Urhon luonasopimassa töistä. Sitten hän hyvästeli neljä kuukautta vanhan pojanpoikansapyytäen vanhempia pitämään pojasta hyvää huolta. Pappa tuli kotiin ja kuunteliradion aamuhartauden yhdessä mummun kanssa. Sitten hän vilkaisi Amerikastatuotua seinäkelloa ja lähti sahalle. Tapaturma sattui sen työpäivän aikana.Työt pysähtyivät ja pappa vietiin sairaalaan. Setälästä lähti murheellinentieto lapsille ja heidän perheilleen. Elinpäiviä sairaalassa oli vain muutamaviikko.

Työn tekemisen ja sen teettämisen lahjan pappa on varmaanperinyt isältään. Onhan heillä kummallakin ollut siihen myös halua, sellaisiatuloksia ei muuten synny. Työnsä he ovat tehneet perheen ja kotiseudunparhaaksi. Pappa kertoi kyllä joskus isästäänkin, mutta hänen äidistään olensaanut enemmän tietoa. Isoäiti Annan tavaroita on jäljellä papalle siirtynythuivivakka, myötäjäistuoli ja sänky. Niillä on Setälän väelle suuri tunnearvo.

Isä Eemilin ostamia peltoja viljelivät Erkki Vimpelissä jaUrho Kauhajärvellä. Nuorin poika Jorma oli rohkea ja yrittäjähenkinen, ehkäisänsä luonteinen. Hän meni vävyksi Mustamaahan. Noin kaksi vuotta isänsäkuoleman jälkeen hän sai sydänkohtauksen kaivinkoneessaan ja menehtyi vain36-vuotiaana. Vaimo ja kaksi oppikoulua aloittelevaa tytärtä jäivät kaipaamaan.Aika oli surullista myös vanhalle Helmi-äidille. Pian Jorman jälkeen kuoli myöshänen esikoisensa Uuno. Suru oli suuri koko perheessä.

   

Lapsenlapsille on hyvä tietää uutterista isovanhemmista.Meille mummu ja pappa olivat ahkeria kasvatustyöhön ja huolenpitoonosallistuvia tärkeitä ihmisiä. Mummu jättäytyi huonokuuloisuutensa vuoksisanallisessa opetuksessa taka-alalle, mutta pappa opetti sitäkin enemmän. Hänopetti rakkaudella: ruokarukoukset, leivän kunnioittamisen, rehellisyyden sekäihmisten kunnioittamisen. Hän opetti, kuinka kaikkia ihmisiä pitää kunnioittaa,myös niitä, jotka ovat huonommassa taloudellisessa asemassa tai sairaita taivammaisia. Näistä samoista asioista tietysti kotonakin puhuttiin. Mutta kylläne äidinisältä vakuuttavammin opittiin.

Pappa oli rehellinen, auttavainen ja ystävällinen. Hän myösodotti näitä ominaisuuksia muiltakin. Hän opetti, että menkää uudellepaikkakunnalle tultaessa käymään kirkossa, sillä siitä näkee paikkakunnansivistystason. Sekin on nyt oikeaksi koettu. Kun menee kirkkoon ensin, se antaakuvan paikkakunnan asioiden hoidosta. Emmehän me nykypolvi osaa edes mennäkirkkoon sillä hartaudella, millä esi-isät ja -äidit.

Pilasimme kerran sisareni kanssa mummun kirkkoreissun, kunjuoksimme viereen istumaan ja heilutimme jalkoja. Tulihan siitä vähän sapiskaa.Me katsoimme sen jälkeen mummon ja papan kirkkoon menon, kun he menivätsanankuuloon. Me pienet tytöt menimme tavan mukaan myös kirkkoon. Oli itsestäänselvää, että kirkkoon mentiin aina, kun Kauhajärven kirkossa olijumalanpalvelus. Vanha tapa naisten ja miesten asettumisesta jumalanpalveluksenaikana eri puolille käytävää istumaan oli Kauhajärvellä vielä 1950-luvullakäytössä. Unohtumaton näky on jäänyt mieleen mummun ja papan tulosta kirkkoonyhdessä: Pappa meni ryhdikkäänä hartaasti omaan paikkaansa. Mummu mustassahuivissa kulki hiljaa vaeltaen ja nöyränä kirkon etuosaan, varmaan siitäsyystä, että olisi kuullut, mitä pappi puhuu.

Sunnuntaiaamuna Setälään tiedettiin odottaa Erkki-setää,joka kävi säännöllisesti veljen perheen luona koko ikänsä. Lasten ollessapieniä hän huomioi myös heidät, leikkien ja laulaen. Pappa puhui myösMiina-sisaresta. Lapsena emme osanneet yhdistää Mäkelän Miinaa papan sisareen.Miina oli Setälässäkin yötä kyläillessään Kauhajärvellä. Hän tahtoi työteliäänäihmisenä auttaa veljen vaimoa kehräämällä lankaa, samalla hän lauloi lauluja.Nämä ovat Setälän lasten mieluisia muistoja lapsuudesta.

Kustaa-veljen nimenmuutoshanke koski koko Ojalanveljessarjaa. Papan ollessa Lappajärven valtuustossa, siellä olikin ”EemilAhonpää” eikä Eemil Ojala. Mummuni oli vienyt Siiri-tytärtään rokotettavaksiRanttilaan, jonne lääkäri oli tullut tätä tapahtumaa varten Lappajärveltä. Kunäidit lapsineen odottivat vuoroaan, kutsuttiin Siiri Ahonpäätä. Helmi-äiti eitiennyt mitään uudesta sukunimestä ja niin lääkäri joutui kutsumaan samaatyttöä toisen kerran. Joku äiti sitten sanoi, että lääkäri tarkoittaa teitä. Janiin tyttö rokotettiin. Kotiin tultuaan Mummu kertoi hämmästyneenä puolisolleentapahtumasta. Eemelille tuli äkkilähtö Kustaan luokse asiasta keskustelemaan,arvattavasti selväsanaisesti ja kovaa. Kaikki veljekset saivat lopultasäilyttää alkuperäisen sukunimensä Ojala. Aikanaan sapettanutkin tapahtuma nytjo naurattaa jälkipolvia.

Setälän Aino-tytär meni naimisiin naapurin Vilhonemännäksi. Hänen anoppinsa Liisa kertoi paljon tarinoita Jaakko Ojalan talosta,jossa hän oli ollut piikana. Äitini isoäiti Anna, Jaakko Ojalan toinen vaimo,oli ollut vilkas ja iloinen ihminen. Annakin oli ollut Ojalassa piikana isännänjäädessä leskeksi. Vaalea, pitkä tukka letitettynä hän oli rientänyt työstätyöhön, kova työihminen kun oli ollut. Sen ajan tavan mukaan leski-isäntä löysiusein uuden emännän omista piioistaan. 35-vuotiaalle leskimiehelle ja suurenlapsikatraan isälle oli tärkeää mennä uudelleen naimisiin. Onhan talo ilmanaitanpolulla astelevaa emäntää kuin pilvinen päivä. Liisa oli kertonut, miten Annaoli epäillyt naimisiin menoa Jaakon kanssa ison ikäeron vuoksi. Osa perheenlapsista oli lähes hänen ikäisiään, joten äitipuolen asema tulisi olemaanvaikea. Edessä oleva työmäärä ei häntä pelottanut, koska työtä hän oli oppinuttekemään lapsesta saakka kuten kaikki aikalaiset. Jo legendaksi muodostunutsanonta ”Onhan Paksulla leipää” oli sitten ollut perusteluna avioliitonsolmimiselle. Miestään Jaakkoa hän ei koskaan kutsunut Paksuksi vaan puhuttelihäntä Papaksi.

Saimme olla niin paljon Setälässä, koska asuimme kuitenkinaika lähellä. Mutta kyllä me kovasti halusimmekin mennä sinne, aina ei edeskysytty lupaa kotoa lähtöön. Soitettiin sitten kotiin, että täällä ollaan.Kerran mummu sanoi, että taasko te tulitte. Onneksi pappa pelasti meidätsanomalla, että minnekäs ne menisivät, jos ei tänne. Eihän meistä olisijaksettu siellä huolehtia, elleivät Uuno-eno ja Kerttu-täti olisi olleet siinätyössä myös mukana. Isoveli kulki yksin Setälään, me nuoremmat yksin, kaksin,kolmisin tai kaikki neljä yhdessä. Nuorinta veljeäni ei sinne enääviikkokuntiin lähetetty työaikana, mutta me keskimmäiset kyllä menimme jokavälissä kesäisin.

Papan hautajaispäivä oli surullinen murheenpäivä. Kaikki melapsenlapset itkimme ääneen, kun papan arkku oli avoimena Setälän tuvan päässä.Saatoimme hänet kotikylän hautausmaalle ja hänen paikkansa on siellä lähelläisää ja äitiä. Papan viereen on saatettu mummu ja Uuno-eno. Omillesisaruksilleni pappa oli ensimmäinen isovanhempi, jonka saattelimmehaudanlepoon. Hänestä alkoi meille luopumisen opettelu. Ei se helppoa ollut.

Olen kiitollinen, että olen saanut elää palan matkaa myösmummun ja papan kasvatuksen alla.

                     

Helinä Pomell

tyttärentytär

11

Tuomas Jaakonpoika Ojalan jaMaria Juhontytär Ylitalon jälkeläisiä

Kauhajärven talot 1700-luvun loppupuolelle tultaessa olivatKoukkari, Kiilunen ja Norrkiilunen. Tuomas Jaakonpoika tuli Kauhajärvelle uudisasukkaaksivaimonsa Marian kanssa Höristä Alajärven Kurejoelta vuonna 1772 ja perustiKetolan. Tarinan mukaan hänellä oli selässään tuohikontti, jossa Kauhajärvelletuli myös jälkipolvi, poikalapsi. Tätä lasta en vielä ole löytänytkirkonkirjoista eikä hän ilmeisesti ainakaan elänyt aikuiseksi. (Junnila,Rantatupa 1983) (Pehkoranta 1985)

Tuomas rakensi asumuksensa lähelle järven rantaa pienenpuron partaalle. Paikkaa kutsuttiin Ketolaksi, sillä paikalla oli entisenasutuksen merkkejä, tilkku ketoontunutta maata. Tuomaksen veistämän aitanpäällyshirteen on kaiverrettu vuosiluku 1772 ja kirjaimet T.P.S.O. Ketolamerkittiin kartalle vuonna 1777 maanmittari Hans Henrik Alfgrenin toimesta ja talosai viralliseksi nimekseen Ojala. (Pehkoranta 1985)

Oheisessa luettelossa eivät ole mukana kaikki TuomasJaakonpojan ja Maria Ylitalon jälkeläiset, koska lista on syntynyt lähinnä omiatarpeitani varten. Olen selvittänyt kauhajärveläisiä sukuja, koska onosoittautunut, että sukujuureni johtavat sekä isän että äidin puoleltaKauhajärven Ojalaan ja muihinkin kauhajärveläisiin sukuihin. Ojalasta vie myös KurejoenLillhöökin kautta säie mieheni sukuun Vimpelin Pyhälahteen.

Luettelosta käyvät ilmi myös Ketolan Paksun vaimojensukulaisuussuhteet - he olivat molemmat Tuomaksen ja Marian jälkeläisiäkolmannessa polvessa ja siis pikkuserkkuja.

Seija Salmela

 

1. sukupolvi                         - Taulu 1 - 

Höri / Ojala, Tuomas Jaakonpoika  s. 2.12.1745 Alajärvi. k. 19.8.1808Kauhajärvi. Uudisasukas

Kauhajärvellä. 

1. puoliso Ylitalo, Maria Juhontytär s. 23.5.1749Lappajärvi. k. 15.11.1808 Kauhajärvi. Uudisasukkaan emäntä. Vihitty: 19.2.1770. 

Isä: Ylitalo, Juha Pertunpoika s. 24.7.1727Lappajärvi. 

Äiti: Lypsinmaa, Reetta Simontytär s. 29.3.1721Vimpeli. 

Lapsia: 

1) Reetta Tuomaantytär s. 20.9.1772 Kauhajärvi, Ojala. k.Vimpeli, Sääksjärvi.

2) Abraham Tuomaanpoika (katso taulu 2) s. 16.12.1773Kauhajärvi. k. 8.5.1854 Kauhajärvi, Ojala. Talollinen Kauhajärvellä. 

3) Jaakko Tuomaanpoika (katso taulu 3) s. 26.11.1778Kauhajärvi, Ojala. k. 21.3.1819 Kauhajärvi, Ojala. Talollinen Kauhajärvellä.

4) Matti Tuomaanpoika s. 17.8.1781 Kauhajärvi, Ojala. k.25.11.1844 Kauhajärvi, Ojala. Torppari Kauhajärvellä.

5) Taavetti Tuomaanpoika s. 12.9.1784 Kauhajärvi, Ojala.

6) Maria Tuomaantytär s. 13.5.1787 Kauhajärvi, Ojala.

7) Liisa Tuomaantytär s. 24.12.1788 Kauhajärvi, Ojala.  

 

2. sukupolvi                         - Taulu 2 - 

Ojala, Abraham Tuomaanpoika (taulusta 1. Isä: Höri / Ojala, Tuomas Jaakonpoika) s. 16.12.1773

Kauhajärvi, Ojala. k. 8.5.1854 Kauhajärvi, Ojala.Talollinen Kauhajärvellä. 

1. puoliso Sääksjärvi, Maria Juhontytär s. 2.1.1777Vimpeli. k. 16.10.1858 Kauhajärvi. Emäntä. Vihitty: 01.11.1795. 

Isä: Sääksjärvi, Juha Antinpoika s. 9.4.1748Sääksjärvi. 

Äiti: Puumala, Susanna Heikintytär s. 2.2.1752Alajärvi. 

Lapset: 

1) Susanna Abrahamintytär s. 7.10.1797 Kauhajärvi, Ojala. k.6.11.1797 Kauhajärvi, Ojala.  

2) Liisa Abrahamintytär (katso taulu 4) s. 5.9.1798Kauhajärvi, Ojala. k. 21.2.1874 Alajärvi, Kurejoki, Lillhöök. Emäntä. 

3) Maria Abrahamintytär (katso taulu 5) s. 7.6.1801. 

4) Reetta Abrahamintytär s. 21.3.1804 Kauhajärvi,Ojala. 

5) Heikki Abrahaminpoika (katso taulu 6) s. 8.1.1806Kauhajärvi, Ojala. k. 1.10.1866 Kauhajärvi, Ojala. Talollinen KauhajärvenOjalan Alasessa. 

6) Tuomas Abrahaminpoika s. 11.4.1809 Kauhajärvi,Ojala. 

7) Juho Abrahaminpoika s. 18.9.1812 Kauhajärvi, Ojala. 

8) Abraham Abrahaminpoika (katso taulu 7) s. 15.12.1815Kauhajärvi, Ojala. 

9) Anna Abrahamintytär s. 4.2.1819 Kauhajärvi, Ojala. 

10) Matti Abrahaminpoika s. 4.2.1819 Kauhajärvi, Ojala.k.1.5.1819 Kauhajärvi, Ojala.    

 

2. sukupolvi                         - Taulu 3 - 

Ojala, Jaakko Tuomaanpoika (taulusta 1. Isä: Höri / Ojala, Tuomas Jaakonpoika) s. 26.11.1778

Kauhajärvi, Ojala. k. 21.3.1819 Kauhajärvi, Ojala.Talollinen Kauhajärvellä.  

1. puoliso Orava, Marketta Matintytär s. 19.10.1788Alajärvi, Menkijärvi, Orava. Vihitty: 23.11.1809 Alajärvi. 

Isä: Orava, Matti Erkinpoika s. 12.9.1757 Alajärvi,Menkijärvi, Orava. Talollinen, seksmanni. 

Äiti: Pynttäri, Valpuri Simontytär s. 17.2.1761 Alajärvi,Pynttäri. Emäntä. 

Lapset: 

1) Valpuri Jaakontytär s. 23.9.1810 Kauhajärvi, Ojala.  k. 21.10.1810 Kauhajärvi, Ojala. 

2) Maria Jaakontytär (katso taulu 8) s. 3.10.1811Kauhajärvi, Ojala. Emäntä. 

3) Reetta Liisa Jaakontytär (katso taulu 9) s. 3.5.1816Kauhajärvi, Ojala. k. 3.12.1883 Alajärvi. Emäntä. 

4) Anna Jaakontytär s. 4.2.1819 Kauhajärvi, Ojala. 

3. sukupolvi                         - Taulu 4 - 

Ojala, Liisa Abrahamintytär (taulusta 2. Isä: Ojala, AbrahamTuomaanpoika) s. 5.9.1797 Kauhajärvi, Ojala. k. 21.2.1874 Alajärvi, Kurejoki,Lillhöök. Emäntä. 

1. puoliso Lillhöök, Erkki Juhonpoika s. 13.2.1797Alajärvi, Kurejoki, Lillhöök. k. 18.8.1864 Alajärvi, Kurejoki, Lillhöök.Talollinen. 

Isä: Kolanen / Lillhöök, Juho Juhonpoika s. 3.5.1770Alajärvi, Möksy, Kolanen. Talollinen, vävy. 

Äiti: Lillhöök, Saara Heikintytär s. 19.6.1769 Alajärvi,Kurejoki, Lillhöök. Emäntä. 

Lapset: 

1) Maria Erkintytär s. 18.12.1820 Alajärvi, Kurejoki,Lillhöök. k. 21.9.1865 Vimpeli, Sääksjärvi.

2) Liisa Erkintytär (katso taulu 11) s. 28.3.1827 Alajärvi,Kurejoki, Lillhöök. k. 30.5.1902 Alajärvi, Kurejoki, Lillhöök. 

 

3. sukupolvi                         - Taulu 5 - 

Ojala, Maria Abrahamintytär (taulusta 2. Isä: Ojala,Abraham Tuomaanpoika) s. 7.6.1801. Emäntä.

 1. puolisoSkrabb/Niemi, Juho Kustaanpoika s. 29.10.1803 Alajärvi, Niemi. k. 7.5.1866Alajärvi.

Talollinen. 

Isä: Skrabb / Niemi, Kustaa Juhanpoika s. 9.6.1778Alajärvi, Skrabb. Talollinen, kirkkoväärti. 

Äiti: Levijoki, Liisa Erkintytär s. 25.2.1774 Alajärvi,Skrabb. 

Marian veli Heikki Abrahaminpoika meni naimisiin JuhoKustaanpojan sisaren Susanna Kustaantyttären kanssa, joka tuli miniäksi Ojalaanja oli siis Ketolan Paksun anoppi. Marian serkku Reetta Jaakontytär avioitui JuhoKustaanpojan veljen Kalle-Kustaa Kustaanpojan kanssa ja meni myös miniäksiAlajärvelle. 

 3. sukupolvi                         - Taulu 6 - 

Ojala, Heikki Abrahaminpoika  (taulusta 2. Isä: Ojala, AbrahamTuomaanpoika) s. 8.1.1806 Kauhajärvi, Ojala. k. 1.10.1866 Kauhajärvi, Ojala.Talollinen Kauhajärven Ojalan Alasessa.

1. puoliso Skrabb/Niemi, Susanna Kustaantytär s. 15.5.1806Alajärvi. k. 10.8.1866 Kauhajärvi, Ojala.

Emäntä. Vihitty: 20.12.1826 Alajärvi. 

Isä: Skrabb / Niemi, Kustaa Juhanpoika s. 9.6.1778Alajärvi, Skrabb. Talollinen, kirkkoväärti. 

Äiti: Levijoki, Liisa Erkintytär s. 25.2.1774 Alajärvi,Skrabb.

Heikin sisar Maria Abrahamintytär avioitui SusannaKustaantyttären veljen Juho Kustaanpojan kanssa ja meni miniäksi Alajärvelle. Heikinserkku Reetta Jaakontytär avioitui Susanna Kustaantyttären veljen Kalle-KustaaKustaanpojan kanssa ja meni miniäksi Alajärvelle.  

Lapset: 

1) Maria Heikintytär s. 26.10.1831 Kauhajärvi, Ojala. k. 4.1.1832Kauhajärvi, Ojala. 

2) Sanna-Liisa Heikintytär (katso taulu 10) s. 24.1.1836 Kauhajärvi,Ojala. k. 18.05.1868 Kauhajärvi, Ojala. Emäntä. 

3) Maria Heikintytär s. 11.10.1839 Kauhajärvi, Ojala. k.19.10.1839 Kauhajärvi, Ojala. 

4) Anna Heikintytär s. 2.12.1845 Kauhajärvi, Ojala. k. 21.1.1846Kauhajärvi, Ojala. 

3. sukupolvi                         - Taulu 7 - 

Ojala, Abraham Abrahaminpoika (taulusta 2. Isä: Ojala,Abraham Tuomaanpoika) s. 15.12.1815

Kauhajärvi, Ojala. 

 1. puoliso Kiilunen,Kaisa Heikintytär s. 17.7.1818. Vihitty: 18.4.1837 Lappajärvi. 

 Lapset: 

1) Maria Abrahamintytär s. 15.7.1837 Kauhajärvi, Ojala. k. 4.8.1837Kauhajärvi, Ojala.

2) Juho Abrahaminpoika s. 29.6.1840 Kauhajärvi, Ojala. k. 4.9.1840Kauhajärvi, Ojala.

3) Heikki Abrahaminpoika s. 26.8.1841 Kauhajärvi, Ojala.

4) Liisa Abrahamintytär s. 9.6.1843 Kauhajärvi, Ojala.

5) Maria Abrahamintytär s. 5.7.1844 Kauhajärvi, Ojala.

6) Kaisa Abrahamintytär s. 15.10.1845 Kauhajärvi, Ojala. k.27.4.1848 Kauhajärvi, Ojala.

7) Abraham Abrahaminpoika s. 1.6.1847 Kauhajärvi, Ojala 

8) Anna Abrahamintytär (katso taulu 12) s. 30.8.1854Lappajärvi, Kauhajärvi, Ojala. 

3. sukupolvi                         - Taulu 8 - 

Ojala, Maria Jaakontytär (taulusta 3. Isä: Ojala, JaakkoTuomaanpoika) s. 3.10.1811 Lappajärvi,

Kauhajärvi, Ojala. Emäntä. 

1. puoliso Sippola, Erkki Juhonpoika s. 28.12.1804Kuortane, Sippola. Talollinen, vävy. Vihitty: 27.12.1829 Lappajärvi.

Isä: Sippola, Juho Juhonpoika s. 04.07.1771 Kuortane,Sippola. Talollinen. 

Äiti: Kursi, Valpuri Yrjöntytär s. 7.1.1775 Kuortane,Kursi. Emäntä. 

"Kuurtaneen Erkki" tuli Ojalaan vävyksi. Hän eiviihtynyt Kauhajärvellä vaan kaipasi koko ikänsä takaisin Kuortaneelle. 

 Lapset: 

1) Maria Erkintytär s. 14.4.1832 Kauhajärvi, Ojala.. k.19.1.1833 Kauhajärvi, Ojala.  

2) Jaakko Erkinpoika s. 23.7.1834 Kauhajärvi, Ojala.

3) Maria Elisabet Erkintytär s. 27.4.1837 Kauhajärvi, Ojala.

4) Erkki Erkinpoika s. 11.2.1842 Kauhajärvi, Ojala.

5) Maria Erkintytär s. 20.12.1846 Kauhajärvi, Ojala.    

6) Anna Erkintytär (katso taulu 13) s. 7.12.1849Kauhajärvi, Ojala.. k. 6.5.1938 Kauhajärvi, Ojala. Emäntä. 

3. sukupolvi                         - Taulu 9 - 

Ojala, Reetta Liisa  (taulusta 3. Isä: Ojala, Jaakko Tuomaanpoika) s. 3.5.1816 Kauhajärvi,Ojala. k. 3.12.1883 Alajärvi. Emäntä. 

1. puoliso Skrabb / Niemi / Tallbacka, Kalle KustaaKustaanpoika s. 17.1.1812 Alajärvi, Skrabb. k.

28.11.1888 Alajärvi, Niemi. Talollinen. 

Isä: Skrabb / Niemi, Kustaa Juhanpoika s. 9.6.1778Alajärvi, Skrabb. Talollinen, kirkkoväärti. 

Äiti: Levijoki, Liisa Erkintytär s. 25.2.1774 Alajärvi,Skrabb.

Reetan serkut Maria Abrahamintytär ja Heikki Abrahaminpoikamenivät naimisiin Kalle-Kustaa Kustaanpojan sisarusten kanssa.

Lapset: 

1) Ulrika (katso taulu 14) s. 30.10.1840. k. 7.5.1904.Emäntä. 

4. sukupolvi                         - Taulu 10 - 

Ojala, Sanna-Liisa (taulusta 6. Isä: Ojala, Heikki Abrahaminpoika) s. 24.1.1836 Lappajärvi.k. 18.5.1868 Lappajärvi. Emäntä. 

1. puoliso Olli / Ojala, Jaakko Erkinpoika s. 8.6.1833Lappajärvi, Tarvola. k. 17.6.1908 Kauhajärvi. Talollinen Kauhajärvellä. 

Isä: Lilltarvonen / Olli, Erkki Jaakonpoika s. 28.1.1787Lappajärvi, Tarvola, Olli. Talollinen. 

Äiti: Nyyssölä, Maria Matintytär s. 13.2.1793 Lappajärvi,Nyyssölä. Emäntä. 

Tuli Ojalaan vävyksi. Häntä kutsuttiin liikanimellä KetolanPaksu.

Jälkeläiset on esitetty Ketolan Paksun sukuluettelossa.

 

4. sukupolvi                         - Taulu 11 - 

Lillhöök, Liisa Erkintytär (taulusta 4. Äiti: Ojala, Liisa Abrahamintytär) s. 28.3.1827 Alajärvi,Kurejoki, Lillhöök. k. 30.5.1902 Alajärvi, Kurejoki, Lillhöök. 

1. puoliso Lillhöök, Juho Juhonpoika s. 24.3.1828 Alajärvi.k. 21.11.1916. Vihitty: 18.6.1848. 

Isä: Lillhök, Juho Taavetinpoika s. 8.5.1797 Alajärvi. 

Äiti: Sihtala/Anttila, Reeta Ristontytär s. 12.4.1807 Alajärvi. 

Lapset: 

1) Johanna Juhontytär s. 30.9.1854 Alajärvi. k. 21.9.1931. 

 4. sukupolvi                         - Taulu 12 - 

Ojala, Anna Abrahamintytär (taulusta 7. Isä: Ojala, Abraham Abrahaminpoika) s. 30.8.1854Lappajärvi, Kauhajärvi, Ojala. 

1. puoliso Kolanen, Jaakko Matinpoika s. 17.10.1845Alajärvi, Kolanen. k. keväällä 1897. Kansakoulunopettaja.

Isä: Kolanen, Matti Matinpoika s. 21.4.1799 Alajärvi,Möksy, Kolanen. 

Äiti: Ollila, Liisa Jaakontytär s. 28.8.1805Lappajärvi. 

Jaakko Kolanen oli Kauhajärven kansakoulun ensimmäinenopettaja, joka kouluttamista kauhajärveläiset tukivat. Kauhajärven kansakouluoli kuitenkin vaarassa joutua lakkautettavaksi, jolloin Jaakko Kolanen hakeutuimuihin tehtäviin Saarijärvelle 1875. Jaakko ja Anna palasivat vielä Kauhajärvellevuonna 1896. Jaakko alkoi uudelleen opettajaksi, mutta kuoli jo seuraavanakeväänä. (Pehkoranta 1985)

 

4. sukupolvi                         - Taulu 13 - 

Ojala, Anna Erkintytär (taulusta 8. Äiti: Ojala, MariaJaakontytär) s. 7.12.1850 Kauhajärven Ojalassa. k. 6.5.1938 KauhajärvenOjalassa. Emäntä. 

1. puoliso Olli / Ojala, Jaakko Erkinpoika s. 8.6.1833Lappajärvi, Tarvola. k. 17.6.1908 Kauhajärvi. Talollinen Kauhajärvellä. 

Isä: Lilltarvonen / Olli, Erkki Jaakonpoika s. 28.1.1787Lappajärvi, Tarvola, Olli. Talollinen. 

Äiti: Nyyssölä, Maria Matintytär s. 13.2.1793 Lappajärvi,Nyyssölä. Emäntä. 

Jaakkoa kutsuttiin liikanimellä Ketolan Paksu. Hän ostiAnnan kotitalon vanhempien kuoleman jälkeen. Kun Annalta kysyttiin, miksi hänmenee naimisiin niin paljon vanhemman miehen kanssa, hän sanoi: ”Paksulla onleipää.” (Pehkoranta 1985)

Jälkeläiset on esitetty Ketolan Paksunsukuluettelossa. 

4. sukupolvi                         - Taulu 14 - 

Tallbacka, Ulrika (taulusta 9. Äiti: Ojala, Reetta Liisa ) s. 30.10.1840. k. 7.5.1904.Emäntä. 

1. puoliso Timmerbacka, Juha-Heikki s. 15.1.1843 Alajärvi.k. 3.11.1883 Alajärvi. Talollinen Alajärven Pynttärissä. Vihitty: 2.3.1861Alajärvi. 

Isä: Timmerbacka, Pietari s. 20.3.1814 Alajärvi, Timmerbacka. Talollinen. 

Äiti: Cuhlberg, Johanna (Hanna) Matilda s. 18.12.1820Alajärvi, pappila. Emäntä. 

Lapset: 

1) Juho Kustaa s. 4.5.1862 Alajärvi, Timmerbacka. k. 1.11.1918Alajärvi, Timmerbacka. Talollinen. 

2) Aleksi s. 17.10.1863 Alajärvi. k. 15.1.1927 Alajärvi,Pynttäri. Talollinen. 

3) Hanna Tilda s. 22.2.1866 Alajärvi. Emäntä. 

4) Maria s. 31.5.1868 Alajärvi, Pynttäri. k. 21.10.1914Alajärvi, Pynttäri. Emäntä. 

5) Matti s. 8.6.1873 Alajärvi. k. 26.9.1877 Alajärvi. 

6) Antti Oskari s. 4.4.1875 Alajärvi. Meni Amerikkaan. 

7) Wilhelmiina s. 7.3.1879 Alajärvi. k. 11.11.1904Alajärvi. 

8) Matti s. 14.10.1881 Alajärvi. Meni Amerikkaan. 

 

12

Jaakko Ojalan sukupuu

Ketolan Paksun sukupuusta esitetään ohessa kolme edellistäsukupolvea. Aikaisemmistakin sukupolvista on olemassa tietoa, silläJärviseudulla sukututkimus on ollut hyvin aktiivista.
 
 

Ketolan Paksun suvusta löytyy lappajärveläistä,vimpeliläistä, evijärveläistä ja soinilaista verta.

Jaakko Ojalan ja hänen molempien vaimojensa sukujuuretkohtaavat Vimpelin Lypsinmaassa. Jaakon isänisän isä oli Juho SimonpoikaLypsinmaa s. 19.9.1725 Vimpelissä. Ketolan uudisasukkaan Tuomas Ojalan vaimooli Maria Ylitalo, jonka äiti oli Reetta Simontytär Lypsinmaa s. 29.3.1721Vimpelissä.  Reetta ja Juho olivat siis sisaruksia.Heidän vanhempansa olivat Simo Olavinpoika Lypsinmaa ja Maria Laurintytär.
 
 

 

Kirjallisuutta:

Ulla Appelsin, Titanicin tuntematon lapsi.Gummerus Kustannus Oy 2003.

Heikki Junnila, Heikki Rantatupa, ToivoNygård (toim.), Järviseudun historia osat I-III. Järviseutu-seura ry 1983-1990.

Ketolan Paksun sukuluettelo. Ketolan Paksunsukuseura 2003.

Heikki Pehkoranta, Kauhajärvi. Totta jatarinaa pohjalaisesta rajakylästä. Offset Parkkonen Oy, Lapua 1985.

Pentti VirrankoskiHeikki Klemetti.Elämäntyö ja henkilökuva. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2004.